Suomenkin televisiossa näkee silloin tällöin sarjoja Down Under -maista, vähemmän Uudesta-Seelannista ja enemmän Australiasta. Mutta ei noita jälkimmäisiäkään ruuhkaksi asti ole televisiossa ollut, ja enimmäkseen ne ovat olleet kepeitä huumorilla höystettyjä tarinoita, joita on voinut katsoa toisella silmällä.
Jonkin aikaa olen etsiskellyt tuolla toisella puolella maailmaa tehtyjä sarjoja ja mitä kautta voisin niitä katsoa täällä kotimaassa. Varsinkin sarja nimeltä Wanted on ollut hakusessa, ja sattumalta se tupsahti eteen netin sivuteillä. Sain tietää, että Netflixistähän se löytyy. Minulla Netflix on vain ajoittain käytössä, mutta nyt otin sen ainakin kuukaudeksi vain nähdäkseni Wantedin. 😀
Wanted – kahden sinnikkään naisen taistelu
Wantedin kolme tuotantokautta filmattiin vuosina 2016-2018. Kussakin kaudessa on kuusi jaksoa. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi sai kiitosta niin katsojilta kuin kriitikoiltakin. Kahteen seuraavaan kauteen suhtauduttiin hieman kriittisemmin. Olen itsekin samoilla linjoilla. Ensimmäinen kausi on tosi hyvä. Tykkäsin siitä paljon. Myöhemmissä kausissa juoni vähän hajosi, kun tarinaan lisättiin mutkia. Toisaalta näkökulmaakin muutettiin: pakenijoista tuli välillä takaa-ajajia. Vauhtia kuitenkin riittää kaikissa kausissa, eikä katsoja ehdi tylsistyä, sillä sarja tulvii jännitystä ja täpäriä tilanteita. Ja ruumiitakin tulee. 😉 Olenkin sitä mieltä, että kannattaa katsoa kaikki kolme kautta, että saa tarinalle eräänlaisen closuren. Itse ainakin kaipasin tuota ”sulkemista” kaiken sen ryminän jälkeen.
Wanted-sarja perustuu Rebecca Gibneyn ja hänen miehensä Richard Bellin luomaan ideaan, ja he toimivat myös sarjan tuottajina. Eräässä haastattelussa Gibney kertoi, että kun naisnäyttelijä tulee tiettyyn ikään, hänelle tarjotaan vain äidin tai isoäidin sivurooleja eikä enää leading ladyn osia, ja tätä suuntausta vastaan Gibney taistelee luomalla mielenkiintoisia ja monipuolisia pääosia myös kypsemmille naisille, joilla on viisautta ja vielä paljon annettavaa elokuva- ja TV-maailmassa. Hän on itse hyvä esimerkki tällaisista naisista. 😀 Rebecca Gibney esittää sarjassa toista päähenkilöä Lola Buckleya ja Geraldine Hakewill esittää nuorempaa naista, Chelsea Babbagea.
Wanted kertoo kahdesta hyvin erilaisesta naisesta, jotka odottavat aamuisin aina samalla bussipysäkillä, mutta eivät tunne toisiaan. Lola Buckley on menossa töihin supermarketin kassalle ja Chelsea Babbage toimistoon, missä hän työskentelee kirjanpitäjänä. Eräänä aamuna he joutuvat rikoksen silminnäkijöiksi ja kidnapatuiksi, ja siitä alkaa naisten pakomatka, johon sotkeutuu rikollisjärjestöjä, korruptoituneita poliiseja ja jokunen hyväkin tyyppi. Väärinkäsitysten ja pahojen poliisien takia naiset sotketaan yhä syvemmälle rikoksiin, ja heidän täytyy todella taistella selviytyäkseen hengissä. Ja pysyäkseen vapaina.
Wanted-sarjassa naiset itse määrittelevät, keitä he ovat.
Jossain vaiheessa Wantedista tuli hiukan mieleen elokuva Thelma ja Louise. Ehkä siksi että kaksi naista päähenkilöinä viemässä jännittävää juonta eteenpäin ei ole hirveän yleinen näky TV:n ja elokuvien maailmassa vieläkään. Hakewillin sanoja mukaellen: yleensä päähenkilö on nainen, joka rakastuu mieheen, mutta Wantedissa päähenkilöt Lola ja Chelsea rakastuvat itseensä. Kun niin monesti naiset määritellään miesten kautta, niin tässä sarjassa naiset itse määrittelevät itsensä, keitä he ovat. Lolan ja Chelsean matka on kuitenkin monella tavalla rankempi kuin 90-lukulaisten kanssasisarten. He eivät kerta kaikkiaan suostu antamaan periksi eivätkä luovuttamaan, vaan ottavat kehiin kaiken luovuuden, sinnikkyyden, neuvokkuuden ja älykkyyden haastaessaan miehet ja poliisit. Ja näitä ominaisuuksia heillä riittää. Tämän lisäksi heidän täytyy solmia ystävyys- ja luottamussuhde toisiinsa, mikä ei ole aina helppoa, koska he tulevat hyvin erilaisista ympyröistä ja heillä on painolastina oma menneisyytensä.
Viisikymppinen Lola Buckley on kokenut elämässä kovia ja oppinut selviytymään yksin. Hän ei hevillä luota kehenkään. Lola on särmikäs, impulsiivinen ja älykäs, mutta toisaalta hyväsydäminen, joka välittää heikommassa asemassa olevista ihmisistä. Elokuvan alkupuolella on esim. nopea kohtaus, jossa Lola kassalla kieltäytyy palvelemasta töykeää miestä ja antaa vuoron vanhemmalle naiselle, jota muuten esittää hänen oma äitinsä Shirley Gibney. 😀
Chelsea Babbage on alle kolmekymppinen rikkaan perheen vesa, jolla on monenlaisia pakko-oireisia ongelmia. Hän elää epätyydyttävässä parisuhteessa ja on jotenkin eksyksissä elämässä ja itsessään. Chelsea vaikuttaa hauraalta ja epävarmalta, mitä hän tietyssä mielessä onkin, mutta kun tosi on kyseessä, hänestä löytyy sinnikkyyttä ja nokkeluutta. Ehkä yllätyksenä itselleenkin.
Yhteistä naisille on se, että molemmat ovat menettäneet äitinsä lapsena: Lolan äiti lähti kotoa ja hylkäsi tyttärensä, ja Chelsean äiti kuoli Huntingtonin tautiin. He ovat myös yksinäisiä omassa elämässään, vailla ystäviä.
Pakomatkan edetessä Lolan ja Chelsean täytyy oppia luottamaan toisiinsa, sillä yksin he eivät selviä. Gibney ja Hakewill luonnehtivat roolihahmojaan ja näiden suhdetta mainiosti tässä lyhyessä videoklipissä.
Juonenkäänteiden lisäksi sarja perustuu pitkälti Lolan ja Chelsean kemialle. He sanailevat terävästi, nahistelevatkin, Chelsea käy välillä Lolan hermoille ja Lola taas tarvitsee Chelseaä estämään häntä toimimasta hätiköidysti, kun tunteet käyvät kuumina. Rebecca Gibney ja Geraldine Hakewill onnistuvat rooleissaan erinomaisesti. He nostavat hahmot irti paperista, puhaltavat ne henkiin, antavat niille elämän ja päästävät valloilleen.
Rebecca Gibney on yksi kuuluisimpia ja pidetyimpiä näyttelijöitä Down Under -alueella. Häntä on jopa luonnehdittu alueen doyenneksi. Hän on ollut lukuisissa TV- ja elokuvaprojekteissa ja on saanut työstään myös tunnustusta ja ja palkintoja. Suomen televisiossa hänet nähtiin vuonna 2022 minisarjassa Halifax: Retribution, joka tunnetaan meillä nimellä Halifax: Melbournen sarjamurhaaja. Kyseinen sarja on itse asiassa jatkoa Halifax f.p. -nimiselle sarjalle, jota esitettiin Australian televisiossa vuosina 1994–2002. Siinäkin Gibney esitti Jane Halifaxiä, oikeuspsykiatria. Rebecca Gibneyn repertuaariin kuuluvat niin draamat, trillerit kuin komediatkin.
Gibney on pidetty ja arvostettu työtoveri, jonka kanssa halutaan työskennellä, ei vain siksi että hän on rautainen ammattilainen, vaan myös siksi, kuten näyttelijä Anthony LaPaglia sanoi eräässä haastattelussa: ”She is honestly the biggest sweetheart in the world and a total pro… Not only is she a really fantastic actress, but more importantly she’s a really good human and you want to work harder, you want to make sure you do the right thing, she just brings that out in people.”
Geraldine Hakewill on tehnyt uraa niin elokuvissa ja TV:ssä kuin myös laulajana ja lauluntekijänä nimellä Geri. Suomen TV:ssä hän on esiintynyt sarjassa Ms Fisher’s Modern Murder Mysteries, joka meillä tunnettiin nimellä Neiti Fisher nuoremman tutkimukset. Geraldine lauloi myös Wanted-sarjassa Sarah McLachlanin laulun Angel. Sen voi katsoa tästä YouTube-linkistä (ei kannata välittää, vaikka siinä alussa on pari repliikkiä dubattu espanjaksi). Tykkäsitkö? Tässä pari muutakin linkkiä, joissa voi kuunnella Hakewillin laulua: My love (sanat ja sävel hänen itsensä) ja Wild Bells (sävel Hakewillin, sanat Hakewillin and Alfred Lord Tennysonin). Myös Wantedissa kuultiin yksi Gerin lauluista nimittäin Healing; tämä löytyy 3. kauden viimeisestä eli 6. episodista, ja sarjan soundtrack löytyy musiikkipalveluista kuten Spotify ja Apple Music.
Netissä liikkuu huhuja, että sarjasta saatettaisiin tehdä neljäskin kausi. Vaikka toki olisi ihanaa nähdä tämä naiskaksikko jälleen yhdessä, niin huhu herättää hiukan ristiriitaisia tunteita. Kolmannen kauden päätösepisodi sinetöi ja paketoi näiden naisten tarinan jotenkin niin kauniisti, että tuntuu vähän harmittavaiselta, jos sitä pakettia aletaan purkaa. Uskoisin, että Rebecca Gibneyn ja Richard Bellin laarista löytyisi ihan uusiakin ideoita värikkäiden, vahvojen ja viisaiden naisten tarinoille. 😀
Sanoja, sanoja 