Vieraan kielen opiskelu on usein aika yksinäistä puuhaa. Ei ole olemassa mitään oikoteitä sanojen, verbien aikamuotojen ja kielioppisääntöjen omaksumiseen. Ne on vain päntättävä päähän – tavalla tai toisella – ja mitä vanhempi opiskelija on, sitä kovemmin joutuu tekemään töitä. Aikuiselle kaikki uudet vieraat kielet ovat haasteellisia. Nuoret aivot taipuvat uusien asioiden oppimiseen ketterämmin. Mutta jokaisen on tehtävä töitä itsensä kanssa. Näiden perusasioiden opiskelemiseen voi kehitellä erilaisia, itselle parhaiten sopivia metodeja. Joku taivuttaa verbejä kuntosalin soutulaitteessa, joku tankkaa kielioppia imuroidessaan. Joku pänttää numeroita iltakävelyllä autojen rekisterikilvistä (tunnustan tehneeni näin!). Kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan ne eivät vahingoita muita ihmisiä, eläimiä, toisten omaisuutta eikä luontoa. 😉
Kieliä voi nykyään opiskella myös erilaisilla ohjelmilla ja sovelluksilla, joita voi asentaa tietokoneisiin, tabletteihin ja puhelimiin tai käyttää suoraan selaimella. Sovellukset voivat olla pelien kaltaisia, kannustavia ja jopa koukuttavia. Ohjelman tekoäly seuraa edistymistä ja muuttaa tavoitteita sekä asettaa tai tarjoaa uusia päämääriä sitä mukaa kun opiskelija etenee.
Yksin voi päästä pitkällekin opiskelussa, kun käyttää hyväkseen eri tekniikoita, mutta yksinopiskelusta puuttuu yksi tärkeä osa kieltä: toiset ihmiset. Metsää ei voi olla ilman puita eikä kieltä ilman ihmisiä. Yksi puu ei tee metsää eikä yksi ihminen tarvitse kieltä. Niin puut kuin ihmisetkin tarvitsevat lajitovereitaan voidakseen huminoida ja kahista yhdessä.
Jossain vaiheessa kielen opiskelua jokainen haluaa kokeilla kieltä käytännössä, suhteessa toiseen ihmiseen. On tärkeää kokea tilanteita, joissa voi tuottaa vierasta kieltä joko kirjoittamalla tai puhumalla ja nähdä, miten toinen ihminen ymmärtää sen, vastaa ja heittää pallon takaisin. Ulkomailla toki voi tätä tehdä, mutta harvalla on mahdollisuutta matkustella siellä joka viikko. Vierasta kieltä voi testata myös tunneilla opiskelukavereiden ja opettajan kanssa. Aina ei ole pakko matkustaa ulkomaille voidakseen käyttää vierasta kieltä ja nähdäkseen, miten on edistynyt sen opiskelussa. Kavereiden kesken ei tarvitse jännittää niin kauheasti: olemme kaikki samassa tilanteessa, oppimassa uutta kieltä.
Nyt kun työväenopistossa on joulutauko, huomaan selvästi, että jotain puuttuu elämästä. Vaikka ihan laiskana en ole ollut. Kaverin kanssa teimme subjunktiiviharjoituksia, ja nyt on tehtävänä pari prepositioharjoitusta. Mikä ero on ilmauksilla ”hacia aquí” ja ”por aquí”? Molemmat kun näyttäisivät tarkoittavan ”täällä päin”, ”näillä tienoilla”. Onko jompikumpi täsmällisempi, vai voiko niitä käyttää toistensa synonyymeinä? Hmm… Entä sitten vanha taistelupari por ja para ja niiden lukuisat merkitykset eri tilanteissa? Hmm… Tässäpä on mietittävää ennen kurssin alkua.
——
PS. Sain joulupukilta lahjaksi kolmen kuukauden WordDive-kurssin haluamassani kielessä. Valitsin saksan, joka oli intohimoni lukioaikoina, mutta sen jälkeen jäänyt pois aktiivikäytöstä. Parin päivän jälkeen olen huomannut, miten vanha käyttämätön kieli alkaa nousta muistin kätköistä. Siinä on jotain peräti maagista! Ihmeellisiä asioita tulee mieleen ja yllättäviä asioita alkaa muistaa, kun muistia hiukan hieroo. Kaikki se tieto on maannut aivojen kovalevyllä ja on yhä noudettavissa tietoisuuteen ja käyttöön. Aikuiselle täysin uuden kielen opettelu on hidasta ja työlästä, mutta jos on nuorena opiskellut jonkin kielen, niin sen uudelleen lämmittäminen onkin yllättävän helppoa. Ja hauskaa! 😀
Sanoja, sanoja 