Oletin viime vuosien talvista oppineena, etteivät pakkaset ja lumi kovin kauan täällä etelässä kestä. Ajattelin, etten viitsi vaivautua vaihtamaan blogin kaunista syksykuvaa talviseksi. Mutta koska tämä talvi ei näytä ihan heti loppuvan (tänäkin aamuna -15°), oli pakko mennä ulos kameran kanssa. Muutaman kuvan sain otettua, ennen kuin sormet olivat kylmästä kankeat.
Kaksi kuvaa kamppaili paikasta bannerissa: keinut ja pyörät. Pyörät voittivat, mutta koska uskon vakaasti, että kevät ja vihreys tulevat tuotapikaa, sävytin kuvan vihertäväksi. Yhden – retusoimattoman – metsäkuvan lähetin paikallislehteen ehdotukseksi Viikon kuvaksi, mutta tuskinpa tuosta kuuluu mitään sen enempää. Äh, näköjään minulla on tänään boom-mieliala.
Sinclair: ”No boom?”
Garibaldi: ”No boom.”
Ivanova: ”No boom today. Boom tomorrow. There’s always a boom tomorrow.”
Sinclair ja Garibaldi pudistelevat päätään ja lähtevät komentokeskuksesta.
Ivanova: ”What? Look, someone’s got to keep some damned perspective around here. One of these days… boom!”
(Babylon 5, tuotantokausi 1, episodi 15: Grail, viimeinen kohtaus)
……………………
Asiassa otsikon toiseen kohtaan Lunta päässä.
Eilen illalla sain idean pikkunovelliin. Jätin sen välillä taustalle hyrräämään, välillä kirjoittelin mielessäni siitä pätkiä, kielellisöin ja visualisoin tarinaa ja menin nukkumaan. No, aamuyöstä ensinnäkin näin tosi ikävän – ja aivan uudenlaisen! – painajaisen, josta olin järkyttynyt vielä aamullakin. Aamupäivällä pohdiskelin novelli-ideaani uudestaan, ja ¡coño! tuntui, että joku on jo joskus kirjoittanut samanaiheisen novellin, että ne hienot kohdat, jotka eilen keksin, olenkin jostain lukenut tai kuullut. Enkä tietenkään muista kuka, missä ja milloin, jotta voisin tarkistaa, ovatko yhtäläisyydet liian samanlaiset.
Enkä edes voi olla varma, että joku olisi tämän joskus jo kirjoittanut. Voi olla, että aivoni rekisteröivät aiheen tutuksi tänään, koska eilen sitä ajattelin. Onhan se siis tänään jo aivoille tuttu. Mutta tämä epätietoisuus on raastavaa eikä suinkaan ensimmäinen tapaus. Ja tällä on ikävä kyllä taipumus tappaa luova into ja halu kirjoittaa. AAARRGGHH! Olisipa kiva, jos pääsisi kurkkaamaan omien aivojensa sisälle ja tekemään siellä hieman säätöjä…
Sanoja, sanoja 