Kuulun siihen ikäluokkaan, jolle paperinen kirja on – ja tulee aina olemaan – Se Juttu. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun ottaa ihkauuden kirjan – tai vanhan rakkaan – käsiinsä ja tuntee kirjan muodon, kuulee paperin rahinan selaillessaan kirjaa, unohtuu lukemaan lauseen sieltä, toisen täältä. Kirja paperisena formaattina on pelittänyt vuosisatoja, koska se vaan on niin hyvä formaatti! Vaeltelu kirjakaupoissa, antikvariaateissa ja kirjastoissa on myös suuri nautinto. Ja wanhoja kirjoja varovaisesti selaillessa voi oikeasti kuulla historian lehtien havinaa ja ajatella kaikkia niitä, jotka ovat kirjaa ennen minua selanneet.
Näistä seikoista huolimatta ostin marraskuun Mustana perjantaina itselleni iPadin ja yhtenä tärkemmistä syistä oli, että lisäisin lukemistani (ja vähentäisin nettipelaamista 😉 ). Toki syynä oli myös se, että tarvitsen masiinaa suoraan myös työssä ja haluan pysyä ajanhermolla (lähinnä työn kannalta). Olen jo pitkään huomannut, kuinka moni kiinnostava asia (blogi, sähköinen lehti jne.) jää lukematta, koska työpäivän jälkeen en enää jaksa istua tietokoneen ääressä. Ja sitten, kirjahyllyt ovat pienessä asunnossani jo niin täynnä, ettei niihin enää pitkään aikaan ole mahtunut uusia opuksia (vaikka olen niitä sinne laittanut); hyllyt kirjaimellisesti notkuvat kirjojen painosta (romahdus voi tulla minä päivänä hyvänsä).
Onko iPad sitten lunastanut toiveen enemmästä lukemisesta ja vähemmästä nettipelaamisesta näiden parin viikon aikana? On ja ei. Nettipelaaminen on vähentynyt. Olen pelannut yhtä peliä iPadillä, eikä se ole ollenkaan addiktoiva, joten pelaaminen on jäänyt ison koneen varaan ja vähentynyt radikaalisti. Lukeminen on lisääntynyt, sillä iPadillä lukeminen onnistuu minulle luonteenomaisimmassa asennossa eli vaakatasossa. Kun istuminen alkaa väsyttää, voi ottaa iPadin kainaloon ja mennä vällyn alle sänkyyn, ottaa mukavan asennon ja lukea – ihan niin kuin kirjaakin, mutta tabletissa on netti mukana. Ensimmäinen asia, mitä iPadillä tein, oli sähköisen Usva-lehden novellien lukeminen. Samoin nyt olen voinut lukea niitä kirjallisuusaiheisia blogeja, joita aiemmin silmäilin pikaisesti tai jätin suorastaan lukematta, koska istuminen väsytti. No, on tullut luettua myös iltalehtiä, joita en aikaisemmin lainkaan lukenut, en sähköisenä enkä paperisena. iPad houkuttelee myös Facebookin käyttöön, joten nyt luen statuspäivitykset yleensä iPadillä, mutta tämä ei ole lisännyt faceen käyttämääni aikaa. Olenko katsonut iPadillä elokuvia? En, mutta Areenalta pari mielenkiintoista asiaohjelmaa, jotka muuten olisivat jääneet katsomatta.
Sähköisiä kirjoja sen sijaan en ole juuri lukenut – vielä. iBooks-hyllyssäni on tällä hetkellä vain iPad-käyttöopas, yksi sarjakuvakirja (ilmainen), katkelma/näyte Carlos Ruiz Zafónin kirjasta El príncipe de la niebla ja tänään lataamani sähköinen Ursula-lehti. Ruiz Zafónin kirjan latasin mielenkiinnosta: halusin tietää, pystynkö lukemaan alkuperäiskielellä tämän yhden lempikirjailijani tekstiä. Näyte saattaa poikia kirjan ostopäätöksen.
Jatkossa uskoisin ostavani osan kirjoista sähköisenä; luultavasti sen tyyppisiä opuksia, joita muut lähipiirissäni eivät lue ja joita ei tarvitse ostaa sillä silmällä, että voisi lainata eteenpäin tai antaa lahjaksi. Osan kirjoista tulen ostamaan paperisena ja osan luen kirjastosta niin kuin ennenkin. Kirjan ostaminen iPadiin App Storesta lienee juuri niin helppoa kuin sähköisen kirjan ostamisen kuuluisikin olla, mutta esim. Elisa Kirja -palvelu vaatii kaikenlaisten ohjelmien asennuksia, tunnuksien hommaamista jne. Ja jotta kirjan saisi ihan ladattua omalle tabletille (eikä jättää Elisan pilveen, minkä käyttö vaatii aina sen, että netti on saatavilla), se täytyykin ladata ensin tietokoneelle ohjelmalla, joka täytyy ensin ladata, sitten siirtää tablettiin, jonne täytyy ladata sama Adoben ohjelma jne. Yhden sähköisen kirjan ostamisesta tuleekin yllättävän työläs ja saattaa jäädä tekemättä kaikilta muilta, paitsi nörteiltä ja ATK-aktiiveilta, kun helpompaa on käydä ostamassa kirja paperisena fyysisestä kirjakaupasta tai jostain netin kirjakaupasta. No tietysti, kun kaikki tarvittavat ohjelmat on asennettu, niin e-kirjojen ostaminen ja käyttöönotto on helpompaa.
Nörtihtävälle ihmiselle tabletti on ihan liian simppeli (ei siis mikään kiva leikkikalu), jotta se herättäisi teknistä mielenkiintoa, joten sen kaltaiset aktiviteetit täytyy edelleen kohdistaa tietokoneeseen. Tabletti on sittenkin vain lukulaite… mitä sillä sitten ikinä haluaakaan lukea. Niin, ja voihan sitä käyttää valokuva-arkistonakin.
Sanoja, sanoja 