Raapaletapaus

Tässä eräänä päivänä suomalaisia raapaleita lukiessani päätin katsoa, mitä raapale on espanjaksi. Raapalehan on täsmälleen sadan sanan pituinen tarina. Lyhyydestään huolimatta raapaleen tulisi olla kokonaisuus, jossa on rakenne ja juonenkaari eikä se saisi olla vain pelkkä pitkitetty sutkaus. Sadan sanan lisäksi otsikossa ja mahdollisissa väliotsikoissa voi olla korkeintaan 15 sanaa. Alkujaan raapale-idea syntyi Englannissa, Birminghamin yliopistossa, science fiction -klubilla (missäs muualla!). Englanninkielinen nimi raapaleelle on drabble. Raapale-sanan suomennos on sen sijaan kirjailija Johanna Sinisalon käsialaa.

Raapaleelle en löytänyt espanjankielistä versiota, vaan hispanot näyttävät käyttävän siitä alkuperäistä drabble-nimitystä. Espanjankielisestä Wikipediasta sattui sen sijaan silmään hauska kohta. Siinä vertailtiin suomen ja espanjan kieltä raapaleen kirjoittamisen suhteen ja todettiin, että suomeksi on helpompi kirjoittaa raapaleita kuin espanjaksi tai englanniksi. Esimerkiksi otettiin lause ”Heittäytyisinköhän seikkailuun?”, joka espanjaksi oli käännetty ”¿Qué pasaría si me lanzase a la aventura?” Suomen kielessä kysymykseen käytettiin kaksi sanaa ja espanjassa kahdeksan. No, totuuden nimessä on sanottava, etteivät nämä kaksi lausetta ole toisensa käännöksiä. Espanjankielinen olisi suoraan suomeen käännettynä suurin piirtein: ”Mitä tapahtuisi, jos syöksyisin seikkailuun?” Joten ottelun lopputulos olisi pikemminkin 2–5 kuin 2–8. Wikipedia-artikkelin kirjoittaja ehkä yritti tässä todistella, että espanjaksi on NIIN paljon vaikeampi kirjoittaa raapaleita kuin suomeksi.

Päätin siis eilen illalla kokeilla, miten vaikeaa raapaleen kirjoittaminen espanjaksi oikein on. Halusin myös vertailla suomen ja espanjan eroja. Kirjoitin raapaleen ensin espanjaksi, ja kun olin hionut sen sadan sanan mittaiseksi, käänsin sen suomeksi. Ottelun lopputulos oli 80-100. Vertailin tekstejä keskenään ja huomasin, että joissakin lauseissa suomessa tarvittiin useampia sanoja kuin espanjassa ja joissakin päinvastoin. Eniten espanjan ja englannin kielessä lisäävät sanojen määrää tietenkin artikkelit ja prepositiot. Espanjaa lyhentää taas se, että persoonapronomineja (minä, sinä hän, me, te, he) ei tarvitse käyttää, ellei erityisesti halua painottaa tekijää.

Ohessa eilisiltainen raapale espanjaksi (100 sanaa), suomeksi (80) sanaa ja suomeksi (100 sanaa). Suomenkielisiä tekstejä vertaillessa huomaa, että 100 sanan tekstissä on hiukan enemmän kuvailuja ja sävyjä, mutta ilman niitäkin olisi hyvin tullut toimeen. Espanjankielisessä voi hyvinkin olla kielioppi- ja sanavirheitä (pahoittelen tätä jo etukäteen). Otsikon käännöksessä on myös otettu huomioon se, että espanjankielisissä maissa huonon onnen päivä on tiistai 13. pvä, kun meillä se on perjantai 13. pvä.

——————–

El martes trece (100 palabras)

Cada día entre semana Nuria salía de casa caminando y llegaba al trabajo al mismo tiempo como su jefe. Hablaban unas palabras y entraban juntos.
Pero hoy todos los semáforos se vuelven locos, están en rojo. Los coches tienen el suyo en verde, pero Nuria no. Otra vez tiene que cruzar en rojo. Es muy peligroso.
Cuando gira a la vuelta de la última esquina, ve coches patrulla y un bloque enorme delante de la puerta.
–¿Qué ha pasado? –pregunta a una compañera de trabajo.
–Ha caído del cielo un bloque.
–¿Qué dice el jefe?
–Nada. Está debajo del bloque.

——————–

Perjantai 13. päivä (80 sanaa)

Joka arkipäivä Nuria lähti kotoa kävellen ja saapui töihin samaan aikaan kuin pomo. He vaihtoivat muutaman sanan ja menivät yhdessä sisään.
Mutta tänään ovat kaikki liikennevalot tulleet hulluiksi, ne palavat punaisena. Autoille kyllä palaa vihreä, mutta ei Nurialle. Taas hänen täytyy ylittää katu punaisilla. Se on hyvin vaarallista.
Kun hän kääntyy viimeisestä kadunkulmasta, hän näkee poliisiautoja ja valtavan möhkäleen oven edessä.
– Mitä on tapahtunut? hän kysyy työtoveriltaan.
– Taivaalta on tippunut möhkäle.
– Mitä pomo sanoo?
– Ei mitään. Hän on möhkäleen alla.

——————–

Perjantai 13. päivä (100 sanaa)

Joka arkipäivä Nuria lähti kotoa, käveli seitsemän korttelinväliä korkeilla korkokengillään ja saapui töihin aina samaan aikaan kuin pomo. He vaihtoivat muutaman sanan ja menivät yhdessä sisään.
Mutta tänään ovat kaikki liikennevalot tulleet hulluiksi, ne palavat jalankulkijoille koko ajan punaisena. Autoille kyllä palaa vihreä, mutta ei Nurialle. Jokaisessa risteyksessä hänen täytyy ylittää katu punaisilla. On hyvin vaarallista seikkailla autojen välissä.
Kun hän kääntyy viimeisestä kadunkulmasta, hän näkee poliisiautoja valot vilkkuen ja valtavan möhkäleen oven edessä.
– Mitä on tapahtunut? hän kysyy työtoveriltaan, joka on hyvin pelästyneen näköinen.
– Taivaalta on tippunut kummallinen möhkäle.
– Mitä pomo tähän sanoo?
– Ei mitään. Hän on möhkäleen alla.

——————–

Lisää raapale-asiaa Pasi Karppasen sivuilla.

Mainokset