Videoteos Bambin maisemista

Marraskuun viimeisenä lauantaina lähdin synkkyyttä ja myrskyä pakoon Turun taidemuseoon. Tarkoitus oli katsastaa uudet näyttelyt, erityisesti hollantilaisten Persijn Broersenin ja Margit Lukácsin videoteos Mastering Bambi, joka perustuu vuonna 1942 ensi-iltansa saaneeseen Walt Disneyn klassikkoanimaatio Bambiin. Broersen ja Lukács poimivat teokseensa valikoidut kohtaukset kyseisestä elokuvasta, mutta poistivat kaikki eläimet. Jäljelle jäi vain luonto ja kamera-ajot.

Video pyörii nonstoppina ja koko seinän suuruisena taidemuseon Pimiössä. Iso huone on nimensä mukaisesti pimeä, vain videoteoksen tuottaman valon varassa. Jos sattuu tulemaan Pimiöön silloin, kun videon maisema on tummanpuhuva, joutuu hiukan etsimään istumapenkkiä.

Olin liikkeellä sen verran aikaisin, että muut vierailijat tutkivat vielä alakerrassa olevaa Nils Dardelin näyttelyä, joten sain istuskella Pimiössä ypöyksin. Alkuun meinasikin iskeä pakokauhu, sillä videoteokseen kuuluva musiikki pauhasi ihan liian kovaa ja oli työntää minut ulos koko huoneesta. Huoneen nurkissa sijaitsevat pikkukaiuttimet olivat ihan liian vaatimattomat sellaiseen volyymiin, ja varsinkin korkeat naisäänet särähtivät korviin ja raastivat hermoja. Oli koko ajan sellainen olo, että musiikki oli huitaisten heitetty videoteokseen. Vasta kotona luin, miten sen olivat Bambi-elokuvasta rekonstruoineet ja muokanneet Berend Dubbe and Gwendolyn Thomas varta vasten tätä videota varten. Ja kotona kun kuunteli musiikkia oikealla äänenvoimakkuudella, se kuulosti ihan hyvältä ja videoon sopivalta jopa iPadin ja iMacin peruskaiuttimista.

(Normaalikuuloisen täytyy näköjään kantaa kukkarossaan korvatulppia myös silloin, kun menee taidenäyttelyihin; elokuvissa ja konserteissahan korvatulpat ovat olleet vakiokamaa jo kauan.)

Musiikki oli niin rasittavaa, että sen torjumiseen meni energiaa ja alussa oli vaikea keskittyä kuvapuoleen. Mutta jossain vaiheessa kuvat onnistuivat työntämään musiikkia riittävästi pois katsojan päältä.

Maisema Bambi-elokuvasta

Mastering Bambin kohtaukset ovat ehkä alkuperäisen animaation tummasävyisimpiä, lukuun ottamatta valkoista talviosuutta. Goottimaisemiin tykästyneelle nämä tummanharmaat, sinertävän sävyiset kuvat ovat toki mannaa. Kun lystikkäät ja suloiset piirroseläimet eivät hyppele ja peuhaa videossa, huomaa, miten dramaattisia Bambi-elokuvan maisemat oikeastaan ovatkaan. Ja itse asiassa hiukan pelottaviakin. Musiikilla vielä alleviivataan pelottavuutta. Kieltämättä pari kertaa säpsähdin siinä pimeässä yksin, irrallaan muusta maailmasta istuessani. 🙂

Videofilmin tarkkuus hieman kärsii, kun se heijastetaan niinkin isolle seinälle, ja kaipasin lisäterävyyttä, sellaista jota voi nähdä videossa, kun sitä katsoo vaikkapa iPadin näytöltä. Mutta iso seinä tuo kuvan todella lähelle eikä mahdollista pakenemista (ellei sulje silmiä). Pieneltä näytöltä puuttuu syvyyden ja 3D:n vaikutelma, joka Pimiössä tuntuu suorastaan fyysisenä, vähän samalla tavoin View-Masterissa, jolla katsottiin lapsena Disneyn kuvia (laite oli mummulassa ja meidän kersojen keskuudessa todella himoittu aparaatti).

Muutamat kamera-ajot tuntuvat mielipuolisilta ja liian nopeilta, koska alkuperäisessä elokuvassahan kamera seuraa liikkuvia ja leikkiviä eläinhahmoja, jotka nyt puuttuvat kokonaan. Muutamat kohtaukset taas vetävät katsojan mukaan liikkeeseen, jonka tuntee konkreettisesti vatsanpohjassa ja joka saattaa aiheuttaa huimausta, jos sellaiseen on taipumusta. Matkapahoinvointiin taipuvaisen on hyvä sulkea silloin silmänsä. Yhdessä kohdassa tuli hiukan huono vointi, joka meni kyllä ohi heti. Mutta video on tosiaan niin voimallinen, että aiheuttaa myös puhtaasti fyysisiä tuntemuksia.

Videoteos olisi kiva katsoa uudestaan, siten että sen voisi aloittaa alusta, siitä mistä se oikeastikin alkaa. Ja musiikin volyymi käännettynä oikealle voimakkuudelle, hiljaisemmaksi! Kunnon äänentoistolaitteita ei varmaan uskalla edes toivoa näinä leikkausten ja vyönkiristämisen aikoina, mutta mieleen kyllä tuli, kuinka huikeaa olisi, että näyttelyssä vieraileva voisi ottaa yhteyden videoesityksen ääniraitaan omalla älypuhelimellaan ja kuunnella musiikkia omien kuulokkeiden kautta, sillä voimakkuudella, mikä olisi itselle sopivin. Kun äänentoisto olisi hyvä, taide-elämyskin olisi ihan toista luokkaa.

—————

Tähän artikkeliin liittyviä linkkejä:
Mastering Bambi YouTubessa (taiteilijoiden lyhyt haastattelu ja jonkin matkaa itse videotakin)
Broersenin ja Lukácsin kotisivut
Bambi-elokuva 1942 YouTubessa (sieltä löytyy myös muitakin vaihtoehtoja)

Mainokset