Huhtikuun lopulla, Espanjan-matkan viimeisenä päivänä suunnistin Las Canterasin rannan toiseen päähän, missä sijaitsee iso A:lla alkava kauppakeskus (nimi ei jäänyt mieleen, vaikka kuulin sen useaan otteeseen). Kauppoja keskuksesta löytyi moneen menoon, oli merkkipaikkoja ja halpishalleja. Tuntui olevan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Äkkiä muistin, etten ollut vielä ostanut espanjalaista kirjaa, romaania siis (mojo-kastikkeiden reseptivihkosen ja Kanariansaarten sanontoja käsittelevän kirjasen olin kyllä jo ostanut). Aloin siis etsiä tuossa valtavassa kauppakeskuksessa kirjakauppaa. Etsin ja etsin ja välillä olin eksyksissäkin. Olin jo luovuttamassa, kun silmään osui pieni R-kioskin tapainen tienda, josta sai ostaa lehtiä, karkkia ja sen sellaista. Näin siellä pikkiriikkisen kirjahyllyn ahtaassa nurkassa. Kirjoja oli melko vähän ja aitoja espanjalaisia vielä vähemmän. Javier Sierran El ángel perdido veti puoleensa, ei pelkästään mielenkiintoisen nimen, vaan myös kaunissävyisen kannen takia. Se oli kuitenkin pelottavan paksu: pelkkää romaanitekstiä peräti 531 sivua ja sen päälle kirjailijan matkapäiväkirja. Jaksaisinko kahlata sellaisen opuksen espanjaksi ikinä? Hetken pyöriteltyäni kirjaa kädessä tulin siihen tulokseen, että onhan minulla aikaa… seuraavat 10 vuotta. Maksaessani kirjaa tiendan pitäjä (keski-ikäinen mies) onnitteli minua hyvästä valinnasta. 🙂
Selailtuani kirjaa sieltä täältä ja luettuani pari ensimmäistä lukua totesin, ettei kirjan teksti ole mitenkään ylivoimaista. Sanasta sanaan sitä ei tarvitsisi ymmärtää. Pääasia, että ymmärtää juonen ja ”selitysten” puolelta tärkeimmät asiat. Vieraskielisen kannalta kirjassa on ihanan lyhyet luvut, yleensä vain parin sivun mittaiset. Sellaisen lukeminen yhdeltä istuimelta ei tuntunut liian työläältä. Koska romaanilukujonossani on paljon muitakin kirjoja odottamassa, päätin asettaa kirjan lukemiselle tavoitteen: 100 sivua viikossa. Silloin kirjan romaaniosio olisi luettu loppuun kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
No, kirja on nyt luettu ja deadlineen olisi vielä viikko. Hienosti etuajassa. 🙂 Sen huomasin, että ymmärtäminen parani sitä mukaa, kun kirja eteni. Ikään kuin lukulihakset olisivat juoksussa lämmenneet. Toisekseen, kirja tempaisi mukaansa. Vaikka se alussa vilisi cliffhangereita (= luku loppuu jännään paikkaan ja seuraavassa luvussa hypätään ihan toiseen tilanteeseen ja kertojaan) ja vaikken ole kauhean ihastunut alleviivaaviin cliffhangereihin, niin nyt ne eivät ärsyttäneet juurikaan. Jännitystä piisasi joka näkökulmassa.
El ángel perdido -kirjaa voisi varovasti verrata Dan Brownin Da Vinci -koodiin. Mutta siinä missä Brown yritti kaikin keinoin (= saarnaamalla) vakuuttaa tarinansa olevan ihan oikeasti totta, niin Sierra rikkoo reilusti ja rehellisesti spekulatiivisen fiktion rajan. Muun muassa tämä tekee kirjasta paljon mielenkiintoisemman ja myös ajattelullisesti stimuloivamman kuin Brownin koodi. Ihmeentuntu! Toisaalta, El ángel perdido perustuu olemassa oleviin tietohin ja tunnettuihin mytologioihin (kuten Raamattu ja Gilgamesh), samoin historiallisiin henkilöihin ja dokumentteihin. Plus että Sierra kävi henkilökohtaisesti – ja henkensä kaupalla! – tutustumassa Ararat-vuoreen, joka näyttelee tärkeää osaa kirjassa. Kaiken tämän ihmiskunnan muistissa olevan perinnön päälle ja siitä kasvavana Sierra rakentaa huikean tarinansa, joka ulottuu Espanjan luoteisnurkasta Santiago de Compostelasta ja Noiasta, Valkoiseen taloon Washington D.C:hin ja Turkkiin Ararat-vuorelle.
En paljasta juonta tämän enempää. Kirjaa ei ehkä vielä ole suomennettu (englanniksi kyllä saa: The Lost Angel).
Loppusanat:
Eilen kirjaa selaillessani silmä osui takalieppeen alareunaan, jossa lukee: Aplicación gratuita del libro para iPad y iPhone (Kirjan ilmainen ”äpsi” iPadille ja iPhonelle). Joopa joo, sovellus ja ensimmäinen luku olivat ilmaisia… ja siitähän se sitten taas lähti. 😉 Kun näyttelijä Alba Solan kaunis, lämmin, tumma ääni soljui korvaani, olin myyty. Oli pakko ostaa koko äänikirja (no, eihän se maksanut kuin 9 euroa). Voin siis käyttää kirjaa jatkossa vaikkapa espanjan opiskelussa (paljon uusia sanoja jo opinkin).
Sanoja, sanoja 