Naiset ohjaksissa

Tulipahan katsottua vapun kunniaksi uusin Star Wars -elokuva Episode VII  – The Force Awakens. Eihän sitä ihan vakavasti voi ottaa, ja siksi tämä postauskin on tehty kieli poskessa. 😛 Varoituksen sanat kuitenkin: teksti sisältää spoilereita ja voi aiheuttaa pysyviä vaurioita aivojen muistikeskuksessa.

Tässä siis pikakelaus elokuvan juoneen. 😀

 

Who’s in charge?
– Mom.

Mitä iskällesi kuuluu?
– Samaa kuin ennenkin: ajaa vanhalla romulla karvaisen kaverinsa kanssa, lainaa rahaa sieltä sun täältä, tekee hämäriä kauppoja ja hankkiutuu hankaluuksiin.

Miten teidän perheessä kohdataan vaikeudet?
– Miehet pakenee paikalta ja äiskä jää pitämään taloa pystyssä.

Millaiset välit sinulla on enoosi?
– Etäiset. Eno otti nokkiinsa, kun lähdin muualle opiskelemaan.

Kenelle kerrot huolesi?
– Ukin pääkallolle.

Tunteet ne on diakonissallakin, saatikka sitten droidilla.

Minkä merkkistä moottorisahaa käytät metsän harvennuksessa?
– Sahat on niin last season. Nykyään käytetään valomiekkoja ja yhden sivalluksen tekniikkaa.

Vastapuolella on ainakin miljoona sotilasta, tähtientuhoaja ja muut laserreleet. Mitäs meillä?
– Yks vanha ukko, likka, karvakasa, petturi ja vinkulelu.

Miksi jätit sen naamariveikon henkiin?
– Jatko-osaa varten.
Miksi sen iskä sitten tapettiin?
– Se olisi joka tapauksessa ehtinyt kuolla vanhuuteen ennen seuraavaa jatko-osaa.

Tähtitieteellinen tosiasia: Auringon tuhoaminen ei riitä tuhoamaan elämää lähiplaneetoilla. Ne täytyy sitten vielä posauttaa kappaleiksi.

Jokaisen tytön toiveuni – karvainen perämies? 😀

Tulin vaan tuomaan sulle tän valomiekan, jos oot sitä kaivannu. Seuraavalla kerralla voisit yksinkertaisesti jättää uuden osoitteesi jollekin, niin kenenkään ei tarttis kuolla karttojen palasia etsiessä. Etkö muuten oo jo liian vanha leikkimään piilosta?

Who’s the man?
– The girl is the man.

Tahtien-sota

Mainokset

Sitten vielä isoäitikin synnytti!

Erilaiset sanonnat ovat jokaisen kielen parhautta ja kielenopiskelun suola ja sokeri!

Espanjanopiskelussa on tällä hetkellä menossa hiihtolomaviikko, joten tässä täytyy järjestää itse itselleen kielellisiä pulmia. 😉 Tänään tuli Facebookin Practicamos español -ryhmässä vastaan hauska sanonta, jonka merkitystä ja vastaavuutta suomen kielessä aloin metsästää. Sanonta on yleisesti käytössä espanjankielisessä maailmassa, joten sen ymmärtäminen on ihan aiheellista.

Éramos pocos… y parió la abuela.

Sananmukainen suomennos tälle lauseelle olisi ”meitä oli (liian) vähän… ja isoäiti synnytti”. Kuulostaa kovin surrealistiselta, vai mitä? Suoraan sanottuna: ei mitään järkeä! Täytyi siis lähteä seikkailemaan Internetin poluille, etsimään natiivien pohdiskeluja asian tiimoilta. Ja sieltähän niitä löytyi: hiukan toisistaan poikkeavia tulkintoja, mutta pääsääntöisesti samantyyppisiä, joista vedin omat johtopäätökseni. Tässä oma tulkintani tästä hauskasta sanonnasta.

Virkkeen alku ”Éramos pocos” – meitä oli liian vähän – on itse asiassa sarkasmia ja tarkoittaa juuri päinvastaista eli meitä oli liian paljon. 😉 Samalla tavallahan me suomalaisetkin usein kuittaamme tapahtumia. Kun joku esimerkiksi törttöilee liikenteessä ja kolhii autoaan, saatamme sanoa ”Ajoitpa hyvin!”, kun tarkoitamme, että ihan pieleen meni.

Espanjan kielisen sanonnan voisi siis suomentaa seuraavasti vapaalla kädellä: ”Meitä oli jo ennestään liian paljon, ja sitten vielä isoäitikin synnytti” tai vielä hauskempi versio ”Meitä oli jo ennestään liian paljon, ja sitten vielä isoäitikin sai pentuja”. 😀 Nyt virkkeessä on jo havaittavissa jonkinlaista loogisuutta. Espanjankieliset selittivät tämän virkkeen merkitystä muun muassa siten, että kun tilanne on jo ennestään huono, niin tapahtuu jotain vielä pahempaa. ”Tämä tästä vielä puuttuikin!”

Löytyykö suomen kielestä vastaavaa sanontaa? En keksinyt muuta kuin ”ojasta allikkoon”. Ehkä täytyy jatkaa metsästämistä oman kielen parissa. Tai sitten otan käyttöön osan tästä espanjankielisestä lausahduksesta. Kun seuraavan kerran huono tilanne ryöpsähtää äkkiä vielä pahempaan suuntaan, tokaisen vain: Ja sitten vielä isoäitikin synnytti! 😀

Éramos pocos... y parió la abuela.

Kuva on omasta arkistostani. Äitini ristiäiset, äiti on mummonsa sylissä.

Zombiewalk Turku 2014

Helteinen lauantai-ilta oli kutsunut zombit ylös Aurajoen synkimmistä mudista Turun kaduille pelottelemaan eläviä. Monenlaista kuollutta mahtui yli 200 zombin joukkoon. Omia suosikkejani oli Itellan postinkantaja, joka tarjosi pakettia vähän yhdelle jos toisellekin, mutta kenellekään se ei kelvannut. Myös porukan hännillä kulkevat rollaattorimummot ja toisen suksensa kadottanut ”Galina Kulakova” toivat mieleenpainuvan säväyksensä kulkueeseen. Kaikki zombit olivat verisen karmaisevia, niin kuin asiaan kuului. Hellyttävin oli tietenkin zombikoira lihakirves selässään. 😯

Juttua zombikulkueesta Turun Sanomissa.

Scifiä, steampunkia ja kantria

Kesäkauden aloitan kevyellä kuvapainotteisella blogijutulla. Antaa Thelman itsensä kertoa omista touhuistaan:

”On tullut käytyä taas muutaman kerran virtuaalimaailma Second Lifessä. Tänäänkin. Joo, tunnustan: pelailtu on Zyngoa enemmän kuin olisi tardis. Juu, luit oikein: Tardis. Siihen nimittäin törmäsin heti, kun raaskin irrottautua pirun syleilystä. Alla muisto kohtaamisesta. Vanha vitsi, tiedän, mutta se oli ainoa, mikä tuli mieleen, kun koputtelin Tardiksen oveen. Doctor Who ei kuitenkaan ollut kotona, tai sitten hän oli tekemässä jotain niin tärkeää, ettei joutanut ovea avaamaan. Sen sijaan olisin voinut ostaa Tardiksen – halvalla vieläpä – mutta jätin shoppailut toiseen kertaan.”

Tardis - aina yhtä tyylikkäänä, mystisen sinisenä

Tardista tapaamassa Second Lifessä

”Doctor Who -kaupan jälkeen suunnistin synkempiin maisemiin. Olin väärin pukeutunut, mutta teleporttaus on niin nopeaa Second Lifessä, ettei vaatteita kerta kaikkiaan ehdi siinä putkessa vaihtaa. Tömähdin Unzipped Steampunk -saarelle, ja siellä minulle hymyili tämä valloittava metallinen lohikäärme. Veitikalla oli pituutta muillekin jakaa, ja sen maagisesta katseesta oli vaikea päästää irti. Kävin tsekkaamassa sen hammaskalustonkin todella läheltä. (Onneksi tämä ei purrut, niin kuin taannoinen krokotiili, jota Khiira erehtyi taputtelemaan. Second Lifessäkään ei kannata taputella ihan mitä sattuu.)”

Lauhkeasti hymyilevä lohikäärme.

”Unzipped Steampunk -saaren taivaalla roikkui myös komea ilmalaiva, jonka kannelle lennähdin hetkeksi ihailemaan maisemia. Meri kimmelsi hopeisena horisonttiin asti. Ilmassa oli ruosteisen metallin ja konerasvan aina yhtä vastaanpanematon tuoksu.”

Astu laivaan, ilmalaivaan, se sinut kuljettaa läpi taivaan.

 

”Eilen sen sijaan tutkin vanhoja maamerkkejäni. Teleporttasin itseni yhteen ja jouduin taivaalle, jossa oli kantrihenkinen mesta. Rivitanssia tai jotain sen suuntaista siellä oli mahdollista jammailla. Varmaan hienonnäköistä, kun sali on täynnä porukkaa tanssimassa. Nyt sain tanssia ihan yksin, mutta haittaakse? Ei haittaa.

Tanssin jälkeen tein sen, minkä aina teen. Hyppään alas. Vapaa pudotus. Sätkyttelevät raajat. Ilmavirran suhinat korvissa. Ja sitten kun luulee jääneensä ikuisesti putoamaan alas, alhaalla alkaa häämöttää jotain maan tapaista. Tällä kertaa tipahdin rähmälleni rantaveteen. Hiekka hieman pehmensi alastuloa. Taas selvittiin mustelmilla. Eivät edes farkut repeytyneet, eikä villapuseron kyynärpäihin tullut uusia reikiä. Tästä on hyvä laskeutua arkeen.”

Rakkaudella, Thelma 🙂

Pääsiäisestä tuli Pascua

Pääsiäinen on hyvä hetki tehdä kaikenlaisia omia juttuja. Siihen ei liity mitään joulun kaltaista hässäkkää ja tohotusta, vaan rauhallista oleilua ilman paineita. Aurinko paistaa ulkona ja on lämmintä, mutta kun murtuneen varpaan kanssa ei pääse metsälenkille, voi tehdä muita juttuja.

Vaikka espanjanopiskelu on nyt tauolla, koska työväenopiston kurssit ovat tältä lukuvuodelta saatu päätökseen, on tämä pääsiäinen sujunut vielä espanjan kielen merkeissä. Ensin sain väännettyä kauan työn alla olleen ”sarjakuvansarjan” ensimmäisen tuotoksen Ola – Hola. Näitä vitsejä, sana- ja sanontaleikkejä on muistikirjassani jo aika kasa, mutta koska en ole piirtäjä, kuvien saaminen teksti-ideoihin on työn ja tuskan takana. Nyt keksin käyttää Second Lifessä ottamiani valokuvia tähän Aalto-sarjikseen, ja sain kuin sainkin sanottavani tuotua esiin myös kuvina. Tosin alkuperäinen idea oli rankempi, mutta koska monelle saattaa tulla jo tästäkin ikävä tsunamimielleyhtymä, päätin tehdä Olasta vähemmän rankan. Ihailen kuitenkin islantilaista sarjakuvapiirtäjää Hugleikur Dagssonia, joka uskaltaa hyvää makua railakkaasti rikkoen tehdä rankkoja, oivaltavia ja ajatusta herättäviä juttuja.

Toivon, että aina sopivissa väleissä saan tehtyä lisää näitä omia espanjankielisiä kuva-sanaleikkejä. Jotta saisin niitä julkaistuksi Takahuoneessa, ilmeisesti ei kannata tehdä missään tietyssä loogisessa järjestyksessä, vaan ottaa työn alle se, mihin löytyy sopiva kuva tai kuvat.

Sain myös käytyä espanjankielisten tekstieni saitin läpi ja päivitettyä sen. Sinne kirjoittelin yksinkertaisia dialogeja ja juttuja, kun espanjanopiskeluni oli vielä alkuvaiheessaan. Kaipasin silloin tällaisia yksinkertaisia tekstejä, joita olisin ymmärtänyt vähäisellä kielitaidolla, mutten löytänyt sopivia. Piti siis itse kirjoittaa niitä, mikä oli tietenkin vielä hauskempaa. Sitten tuli parin vuoden tauko, ja nyt ajattelin aloittaa uudestaan. Sain sinne jo uutena tekstinä viime vuoden kirjoituskilpailussa menestyneen juttuni ja aiemmin tässä blogissa julkaisemani raapaleen, ja ehkäpä tässä päivänä muutamana saisin käytyä läpi pienen kummitustarinani, editoitua sen ja siirrettyä joukon jatkoksi. No niin, taidanpa printatakin tekstin heti ja mennä märehtimään sitä sohvan nurkkaan. Dicho y hecho eli tuumasta toimeen. 😀

PS. WordPress olisi saanut jättää päivittämättä hymiöt. Ne entiset oli paljon kivemmat. 😉

Mikä runo? Kuka sen kirjoitti?

Kenen suomalaisen runoiljan runoa alla oleva kuva esittää? Mistä runosta on kyse? Tämä runoilija syntyi vuonna 1889. Hän on tunnettu erityisesti luontorunoistaan, joilla kirjoitti itsensä suomalaisten sydämiin. Monet hänen runoistaan ovat edelleen yllättävän moderneja ja ajankohtaisia, niin kuin tämä kuvan lyhyt runo, joka kertoo kepeästi, hiukan leikitellen asiasta, joka nykypäivänäkin on monelle kipeä ja vakava. Tuotteliaan runoilijan runoille on tyypillistä kansanlaulunomaisuus, ja hänen runoihinsa on tehty myös sävellyksiä. Runoissa on monenlaista tunneskaalaa ja vakavaa pohdiskelua, mutta taitava kirjoittaja osasi useita tyylejä ja kirjoitti myös hyvälle tuulelle saavia, huumoria tirskahtelevia runoja.

Mikä runo? Kuka sen kirjoitti?

Mikä runo? Kuka sen kirjoitti?

 

 

Vastaus löytyy kommenteista. 😉