Jari Järvelän kirja Tyttö ja pommi (e-kirja, CrimeTime 2014) on lyhyesti sanottuna tosi hyvä kirja. Se on hyvin kirjoitettu, jännittävä ja käsittelee tärkeitä aiheita mielenkiintoisella tavalla. Kirja kertoo graffitintekijöiden ja turvallisuuspalvelun miesten kissa ja hiiri -leikistä, joka saa julmia ja rajuja piirteitä. Siksi en uskalla suositella kirjaa ihan herkimmille, mutta kaikille muille kyllä. Tarinaa vievät eteenpäin vuorotellen kaksi kertojaa: Metro, graffiteja maalaava nuori nainen ja Jere, turvallisuusmies. Lukija saa siis tapahtumiin kaksi vastakkaista näkökulmaa. Samalla Järvelä johdattaa lukijan syvälle graffitintekijöiden mielenkiintoiseen ja ainakin minulle hyvin tuntemattomaan maailmaan.
Kielellisesti kirja on nasevaa ja tarkkaa, teksti tempaisee mukaansa heti ensimmäisillä lauseillaan. Mikä minua erityisesti tässä kirjassa ilahdutti, on sen ”novellimainen” rakenne: esineet, paikat ja asiat, jotka näyttävät olevan tekstissä ”pelkkää” kuvauksen virtaa, saavat loppupuolella merkityksiä ja nousevat tärkeisiin ja juonen kannalta ratkaiseviinkin osiin. Lukijalle tulee rauhallinen olo, että kirjoittajalla on homma hanskassa ja että lukija voi istua tyytyväisenä täyden palvelun limusiinissa ja antaa kirjoittajan kuljettaa ihan minne haluaa.
Kirjan teemat eivät päästä lukijaa helpolla. Järvelä tarjoaa kaksi vaihtoehtoista puolta: graffitintekijät jotka sotkevat toisten omaisuutta ja sadistiset turvallisuuspalvelun miehet jotka yrittävät saada töhrijöitä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Lukija saa sitten valita sen puolen, joka tuntuu itselle luontevimmalta. Mutta valitsipa kumman puolen tahansa, niin helpoksi Järvelä ei valintaa tee. Lukija näkee konkreettisesti, miten väkivalta synnyttää väkivaltaa, miten kostoiskut synnyttävät vastakostoniskuja ja kuinka homma lähtee lapasesta kummallakin puolella, koska kenelläkään ei ole malttia, halua eikä kykyä pysähtyä ja kysyä: What the fuck?
Koska kukaan ei pysäytä kostoväkivallan kierrettä omalla kohdallaan, se on kuin irti päässyt tuli, joka tempaa mukaansa kaikki lähellä olevat. Se ei vaikuta pelkästään itse tekijöiden elämään, vaan nuolaisee tulikielellään myös heidän läheisiään. Teoilla on pitkät seuraukset, ja mikä on mielenkiintoista Järvelän kirjassa, myös ne, jotka katsovat vierestä ja antavat kauheuksien tapahtua, joutuvat karmeaan vastuuseen. Myös tekemättä jättäminen on teko, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Kun väkivaltaa ja henkirikoksia tapahtuu, kukaan ei ole sivullinen, ja huonosti käy myös niille pettureille, jotka yrittävät pelastaa vain oman nahkansa.
Joidenkin henkilöiden kohtaloita Järvelä jättää kuitenkin auki. Todennäköisesti seuraaviin kirjoihin. 🙂 Sillä Metron tarina jatkuu. Seuraava kirja Tyttö ja rotta on jo julkaistu ja luvassa on vielä kolmaskin kirja tätä sarjaa. Trilogian ensimmäisen osan luettuani en voi olla miettimättä Metron kohtaloa. Jatkuuko väkivallan kierre hänen elämässään? Kulkeeko hän kohti väkivaltaista kuolemaa? Vai onnistuuko hän katkaisemaan kierteen ja kasvamaan siitä ulos, kasvamaan ihmisenä?
Lisäys 17.5.2016
Metro-trilogiasta on ilmestynyt jo kolmas osa Tyttö ja seinä. 🙂
Sanoja, sanoja 