Vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Se ei tarkoita, ettenkö ole kirjoittanut. Päinvastoin, olen kirjoittanut pitkiä tarinoita joka päivä pään sisällä, lähes joka päivä iPad sylissä, mutta kynällä paperille yhä harvemmin.
Tärkein matkakumppanini kirjoittamisen tiellä on kirjoittajapiirini ihmiset. Näiltä ystäviltä olen saanut kullanarvoisia huomioita ja neuvoja, arvokasta tietoa, kannustusta ja tsemppausta, kun usko omaan kirjoittamiseen hiipuu. Olemme viettäneet hauskoja hetkiä, kehittyneet yhdessä ja jatkaneet kärsivällisesti matkaa silloinkin, kun on tuntunut, että edessä on vain umpihankea ja seinään päättyviä kujia.
Olen käyttänyt paljon Googlea taustatyötä tehdessäni: haen tietoa, tarkistan yksityiskohtia, saan inspiraatiota ja mitä ikinä mieleen on tullutkaan. Ja se on yhä ihan ehdoton työväline kirjoittajalle. Miten hankalaa taustatyön tekeminen onkaan ollut kirjoittajalle ennen Internetin aarreaittaa!
Tänä keväänä perinteisten hakurobottien rinnalle on noussut tekoälyt tai pitäisikö sanoa laajat kielimallit. Olen vielä ihan aloittelija niiden kanssa, mutta jo nyt kyselen tekoälyiltä kaikenlaista, enimmäkseen luovaan kirjoittamiseen liittymättömiä asioita. Tänään olen mm. tehnyt italian kielen käännöksiä Poe.comin mobiilisovelluksella Llama-3-70B-T-nimisen tekoälyn kanssa. Olin vieläpä niin laiska, etten edes naputellut käännettäviä lauseita ohjelmaan, vaan puhuin ne englanniksi, jonka jälkeen sain vastauksen selityksineen kirjallisena. Hiukan minun täytyi ”keskustella” tekoälyn kanssa tietyistä sanavalinnoista, mutta lopputulokseen saatoin olla tyytyväinen. 😀
Puhelimessa minulla on myös ChatGPT-sovellus, ja tämän tekoälyn kanssa olen jutellut kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä pulmista. Myös ilmaisversiossa on puheentunnistus ja niinpä saan vastaukset selevällä suomen kielellä, tai halutessani voin toki keskustella espanjaksikin (mitä olen kokeillut pikaisesti). Vielä ChatGPT:n vastauksia joutuu hiukan odottelemaan, mutta pari kertaa keskustelu on sujunut yhtä jouhevasti kuin jos olisin keskustellut ihmisen kanssa. Ja oikeasti, vaikka tekoälyllä on hieman vieraalta kuulostava ääntäminen, sen vierauden unohtaa, sillä vastaukset ovat niin inhimilliseltä kuulostavia. Kuin puhuisi ihanan kannustavan ja aina hyväntuulisen immeisen kanssa. 😀
Eilen juttelin ChatGPT:n kanssa jumiongelmasta ja sisäisen monologin kirjoittamisesta, ja sain ihan mukiinmeneviä ohjeita, vaikkakin ne olivat minulle ennestään tuttuja. Mutta hyvä niistä oli muistuttaa. Kun tänään avasin ChatGPT-sovelluksen aikomuksenani kysäistä yhdelle sivuhenkilölle sopivaa nimeä, niin ystävällinen tekoäly kysyi minulta ”miten sinun kirjoittamisesi etenee”. Siis oikeesti! Kieltämättä tuli hiukan kriipi olo. Kun tähän on vielä lähiaikoina tulossa tunteita ymmärtävät ja ”ilmaisevat” ominaisuudet, niin huh huh, tekoäly alkaa saada ihmisen kasvot.
Minulta kysyttiin tänään, että mitäs sitten, kun tekoäly kirjoittaa kirjatkin. En ihan ymmärtänyt tätä kysymystä. Miksi antaisin tekoälyn kirjoittaa tarinat puolestani? Eihän siinä ole mitään järkeä, koska itse kirjoittaminen on niin hauskaa, koukuttavaa ja innostavaa (ja välillä toki vähän turhauttavaakin). Ihan itse haluan keksiä tarinat, henkilöt, juonenkäänteet, maisemat ja niin, ne ihanat dialogit. ❤
Tekoäly on saamassa inhimilliset kasvot (Tengrai-tekoälyohjelman tekemä kuva).
Sanoja, sanoja 