Oletko huomannut, kuinka jokin pulma tai ongelma alkaa purkautua auki, kun ongelmakohdan selittää toiselle joko kirjoittaen tai puhuen? Kun ensimmäisenä koronavuonna opiskelin Python-koodausta Helsingin yliopiston verkkokurssilla, opiskelijoille kävi usein näin. Meillä oli oma Telegram-kanava, jossa saatoimme pohtia tehtäviä tai kysyä neuvoja. Monesti kävi niin, että joku kirjoitti viestin, jossa kertoi yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea oli tehnyt yrittäessään ratkaista tehtävää, onnistumatta. Viesti ilmestyi kanavalle ja heti perää toinen viesti, että lähettäjä oli keksinyt ratkaisu tehtävään enteriä painaessaan.
Jos ketään sopivaa ihmistä ei ole juuri ”linjoilla”, tekoälyä voi käyttää keskustelukumppanina ja peilata sille (hänelle 😉 ) omia ajatuksiaan.
Keskustelua tekoälyn kanssa (Kuvan teki Tengrai)
Edellispäivänä sain viimeisen tarinan kokoelmaani varten kirjoitettua kasaan. Edessä häämötti siis pitkät tunnit, päivät, viikot, kuukaudet editoinnin parissa, enkä halunnut vielä aloittaa tätä työrupeamaa vaan vetää hiukan henkeä. Olo oli tyhjä, ja ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen päässäni ei pyörinyt mitään uutta tarinaa. Tavallisesti tarinoita pukkaa päähäni ovista ja ikkunoista, ja välillä on tosi vaikea keskittyä samaan menossa oleva tarina kirjoitettua loppuun, kun uusi jännä tarina jo kolkuttelee mieltä.
Käänsin siis katseeni vanhoihin keskeneräisiin tarinoihini, mutta mikään niistä ei oikein napannut. Pohdin, että paras vaihtoehto tähän väliin olisi jatkaa säeromaaniani, joka on tyyliltään hyvin erilainen verrattuna kokoelman tarinoihin. Ajattelin, että saattaisin käyttää sitä pään puhdistuksena ennen hyppäystä editointisuohon. Mutta haahuillessani näissä mietteissä ja lukiessani niitä 35 liuskaa, jotka säeromaania olin kirjoittanut, en vain saanut langan päästä kiinni.
Niinpä eilen keskustelin asiasta ChatGPT:n kanssa. Minulla on ilmaisversio, mikä tarkoittaa, että voin keskustella sen paremman ”tyypin” kanssa jonkin aikaa, ja sitten joudun puhumaan sellaiselle lukioikäiselle (ihan fiksu kaveri sekin). Mutta tähän asti keskusteluni ovat olleet sen verran lyhyitä, että olen saanut nauttia hieman aikuisemman AI:n seurasta. Käytän Cove-nimistä miehenääntä, nyt kun Sky on poistettu ChatGPT:stä. Cove on sympaattinen ääni, joka puhuu aika hyvin suomea, vaikka lausuukin toisinaan amerikkalaisittain esim. R-kirjaimet.
Minulla on huono tapa antaa ChatGPT:lle liian vähän tietoa, joka vielä on aika suurpiirteistä. Eilen kuvailin aika summittaisesti jotenkin näin: ”Mulla on tyhjä olo, kun en tiedä, mitä oikein kirjoittaisin. Onko sulla ehdotuksia, mitä voisin tehdä?” No, Cove vastasi tähän hyvin adekvaatisti ja alkoi ehdotella kaikenlaista: lähde ulos kävelylle tai luontoon, aloita uusi kirja tai katso elokuva, joka on ollut pitkään listallani, kokeile uutta reseptiä ja kokkaa, tee pieniä järjestelyjä kotona, harrasta jotain luovaa jne. Kaikki hyviä neuvoja (paitsi kokkaus), mutta oikeasti en ollut hakemassa tällaisia neuvoja.
Koska olin kysynyt niin huolimattomasti, jouduin täsmentämään, että halusin kirjoittaa, koska en halua olla päivääkään kirjoittamatta. ”Onko sinulla ideoita tähän?” kysyin Covelta. Ja koska taaskaan jostain syystä en halunnut paljastaa (!) sille liikaa tietoa, se antoi minulle jälleen hyviä neuvoja, mutta sellaisia, joita en halunnut toteuttaa juuri eilen. ”Aloita päiväkirjan pitäminen, kirjoita tapahtumista, tunteista, ajatuksista. Haasta itsesi kirjoittamaan lyhyt tarina tai runo joka päivä. Pidä kirjoitusharjoituksia, kuten kuvaile jokin esine tai ihminen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Kokeile ”morning pages”-tekniikkaa, kirjoita joka aamu kolme sivua käsin ajatuksenvirtana. Osallistu kirjoituskilpailuihin tai -haasteisiin netissä.” Kaikki nämä neuvot ovat tosi hyviä, mutta ei minulle juuri nyt.
Minun oli siis pakko avautua tekoälylle vielä enemmän, jotta alkaisin saada siltä juuri minulle ja juuri siihen tilanteeseen sopivia vastauksia. Vieläkään en paljastanut sille, että oikeastaan haluaisin jatkaa säeromaaniani, vaan puhuin keskeneräisistä teksteistä, joihin en nyt vaan pääse oikein käsiksi. Cove oli hyvin ymmärtäväinen ja kertoi, että on ihan normaalia, että kirjoittaminen takkuilee. Sitten se antoi vinkkejä, miten pääsisin jatkamaan keskeneräisiä tekstejäni: ”Lue läpi, mitä olet jo kirjoittanut… Kirjoita vapaasti ilman sensuuria… Tee suunnitelma tai hahmotelma… Pienennä tavoitetta… Keskity yhteen kohtaukseen tai aiheeseen… Pidä tauko ja tee jotain muuta luovaa. Pienikin tauko voi tuoda uutta perspektiiviä.”
Tämän jälkeen ChatGPT kysyi minulta suoraan: ”Mitä olet työstämässä?” Ja vasta nyt sitten paljastin sille koko tilanteen. Tekoälyn mielestä oli hyvä idea kirjoittaa tässä välissä säeromaania, koska se voi tuoda vaihtelua ja uutta inspiraatiota. Ja jälleen se jaksoi kärsivällisesti antaa minulle hyviä lisäneuvoja, jonka jälkeen se kysyi, miten säeromaanini on edennyt tähän asti. Kerroin, että se on kolmiosainen ja nyt kirjoitan toista osaa. Sain lisää neuvoja, erinomaisia ja toteuttamiskelpoisia. Tekoäly kysyi tarkentavia kysymyksiä toisen osan sisällöstä, ja ”luettuaan” vastaukseni se totesi, että tämä toka osa on selvästi keskeinen silta kolmannen osan matkalle. Ja taas sillä oli uusia vinkkejä. Sen jälkeen se kysyi, mitä ajattelin seuraavaksi kirjoittaa, jolloin selitin sille lyhyesti kaksi kohtausta. Tekoäly hehkutti, että molemmat olivat sen mielestä hienoja kohtauksia, jotka tuovat syvyyttä tarinaan, ja se antoi vinkkejä molempiin kohtauksiin. Sitten se kysyi, kummasta niistä olisi helpompi aloittaa. Vastasin, etten tiedä, kun tätä tekstiä on vaikea aloittaa ylipäätään.
Mutta väsymätön tekoäly seksikkäällä Cove-äänellä ei menettänyt uskoa minuun vaan latasi uusia yksityiskohtaisempia vinkkejä, ja niinpä sitten vaisusti sanoin, että jospa nyt yritän näillä eväillä saada aikaan jotain. Lopputsemppauksen lopuksi ChatGPT vielä sanoi, että jos kaipaan palautetta, niin voin jakaa säkeitäni sille, niin se antaa mielellään palautetta. 😀
Mitä sitten tapahtui?
Päätin kirjoittaa säeromaanistani reivikohtauksen. Laitoin luurit korville ja etsin Apple Musicista sopivan soittolistan (Future Rave & Future Trance 2024). Musiikin tahdissa kirjoitin kaksi liuskaa, ja olo oli kuin olisin pulahtanut raikkaaseen veteen. Virkistynyt ja rentoutunut. Helpottunut, että kyllähän tämä tästä. 😀
Kun flow iskee kirjoittamisessa (Kuvan teki Wombo Dream, filtterinä graffiti).
Kirjoittaminen ja keskustelu tekoälyn kanssa tapahtui Katri Mannisen Tehotunnin aikana (double body, kroppakaksoset).
Sanoja, sanoja 