Mutku maailmankaikkeuden suolenmutkassa

Kutoselta tuli lauantai-iltana dokumenttiohjelma Stephen Hawking: Suuri suunnitelma. Brittiläinen kosmologi ja teoreettinen fyysikko Hawking sairastui ALS-tautiin 21-vuotiaana, mutta sairaus ei ole ollut esteenä hänen tieteelliselle uralleen. Hawking puhuu ja kirjoittaa puhesyntetisaattorin avulla. Omasta kirjahyllystäni löytyy Hawkingin kirja Ajan lyhyt historia vuodelta 1988.

TV-dokumentissa Hawking vastasi kysymykseen, joka on vaivannut minua… ja vaivaa kyllä edelleenkin. Jos maailmankaikkeus syntyi suuressa alkuräjähdyksessä, niin kuka tai mikä käynnisti sen alkuräjähdyksen? Mistä ilmestyi se äärettömän pieni ”piste”, joka sitten räjähti ja josta syntyi maailmankaikkeus? Hawkingin mukaan maailmankaikkeus on voinut ihan hyvin syntyä spontaanisti. Aivan samalla tavalla kuin protoneja ilmestyy ”tyhjästä” ja taas häviää tai ne saattavat ilmestyä uudestaan toiseen paikkaan – ilman mitään syytä. Näin on tuo pieni ”pistekin” saattanut syntyä. Toinen Hawkingin pointti on, että ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa. Samalla tavalla kuin mustan aukon ytimessä ei ole aikaa. Maailmankaikkeuden aika alkoi vasta alkuräjähdyksessä – Hawkingin mukaan. Koska tuolloin (voiko tässä edes käyttää aikaan viittaavaa sanaa ”tuolloin”) ei ollut aikaa, ei ollut myöskään ketään tai mitään, joka olisi voinut laittaa alkuräjähdyksen käyntiin tai edes laittaa sitä ”pistettä” sinne jonnekin. Jos aikaa ei ole, ei voi myöskään olla syytä tai jonkin aiheuttajaa.

Todella huimaava ajatus tuo, ettei aikaa olisi. Miten me ajalliset ja aikaan sidotut olennot voimme edes yrittää käsittää ei-aikaa? Toki meillä kaikilla on subjektiivisia kokemuksia siitä, kuinka aika tuntuisi liikkuvan eri nopeuksilla. Meillä on tälle erilaisia ilmauksiakin, kuten aika rientää ja aika mataa. Toisinaan aika menee kuin siivillä ja toisinaan tuntuu, kuin aika ei olisikaan jana, vaan siihen ilmestyisi iso huone, jossa yhdessä tunnissa ehtii kokea ja ajatella kolmen tunnin asiat. Mutta hitaimmillaankin meidän aikamme kulkee eteenpäin, sekunti sekunnilta me vanhenemme, tasaisen tappavaa vauhtia.

Kaikki tiedemiehet eivät tietenkään ole samaa mieltä Hawkingin kanssa. Monet sanovat, että hänen ”totuutensa” on vain yksi teoria muiden joukossa. Niin kuin onkin. Ja ennen kaikkea oman aikansa lapsi. Tiede on aina oman aikansa lapsi. Uudet tutkimustulokset ja kehittyneemmät mittauslaitteet antavat meille aina uusia tuloksia ja osoittavat, että vanhat totuudet eivät pitäneetkään paikkaansa tai vähintäänkin olivat pahasti vajavaisia. Ennustan, että näin tulee käymään jatkossakin. Uudet sukupolvet tulevat löytämään uusia totuuksia ja osoittamaan, kuinka ”keskiaikaista” meidän nyt elävien tiede onkaan ollut. Tämän hetkinen tiede ja sen tulokset ovat vain yksi askelma rappusilla, joiden yläpäätä emme pysty edes kuvittelemaan.

Maailmankaikkeuden syntymän tutkimisessa on vielä toinenkin haaste. Miten luotettavasti voi tutkia jotain, jonka sisällä itse elää pienen välähdyksenomaisen hetken? Miten tarkasti voi nähdä sen ulkopuolelle? Miten sellaista voi ymmärtää? Miten esimerkiksi suolistossamme elävä ja kuoleva bakteeri voisi ikinä ymmärtää kehomme ulkopuolista elämää? Tai sitä, millaista elämä on Intiassa? Mahtaako suolibakteeri edes tietää, mitä ukkovarpaassa juuri nyt tapahtuu ja miksi? Täällä me pienet bakteerit kökötämme maailmankaikkeuden suolenmutkassa, tutkimme asioita vajavaisilla aisteillamme ja kömpelöillä mittalaitteillamme ja yritämme ymmärtää elämää ennen aikaamme ja ennen aikaa. Ihminen on kyllä äärettömän mielenkiintoinen olento… melkein yhtä mielenkiintoinen kuin koira. 😀

Hawking päätteli omalla teoriallaan Jumalan pois koko kuviosta. Hänen teoriassaan ei Jumalaa eikä Kaiken Luojaa tarvita. Hieno teoria ja kunnioitan Hawkingia suuresti. Mutta minussa asuu se pieni turkulainen, joka aloittaa lauseen kuin lauseen: ”Niin niin, mutku…” Silloin kun ei aloita lausetta negaatiolla. 😉 Rakastan tiedettä ja kaikkea sitä uutta, mitä tutkijat aina löytävätkään. Tiede on parhaimmillaan kuin parasta scifiä, siihen verrattuna scifi-elokuvat ja -kirjat saattavat helposti jäädä lohdutuspalkinnoille. Mutku… meidän rajallinen ymmärryskykymme.  Mutku… rajalliset mittalaitteemme. Mutku, ja iso mutku… ääreest rajallinen aikamme. Ja skeptikkona on ihan pakko kysyä vielä, mistä se tyhjyys tai tila ilmestyi, jonne se maailmankaikkeuden alkupiste popsahti. Ehkä niitäkään ei ollut ennen pisteen ilmestymistä. Mutku… mistä se ei-mikään ilmestyi? Vai eikö ei-mitääntäkään ollut? Mutku… voiko ei-mitään ei-olla olemassa? Mutku… 😛

Hyvää itsenäisyyspäivää ja kynttilät ikkunalle illalla! 🙂

mutku

Hawkingin kymmenen minuutin tiivistelmän voi kuunnella ted.com:ssa (videossa on suomenkielinen tekstitys).