Yx juttu kielest

Tällä viikolla käsittelemme espanjantunnilla mielenkiintoista artikkelia siitä, vaikuttaako whatsapp- ja SMS-viestittely lasten ja nuorten oikeinkirjoitustaitoon. Jos lapset kirjoittelevat ja lukevat päivät pitkät huolimatonta kieltä, jossa kirjaimia korvaavat numerot ja lyhenteet tai vokaalit loistavat poissaolollaan, niin miten se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä kirjoitustaitoon? Tämä aihe varmaan puhuttelee vanhempia ja opettajia monissa maissa tällä hetkellä. Joskin monet vanhemmat eivät selviä oikeinkirjoituksesta itsekään ja yrittävät kaiken lisäksi epätoivoisesti matkia nuorten tekstaamista (onnistumatta oikein siinäkään), kuten hauska keskustelu Demin verkkosivulla kertoo.

Artikkelissa kerrotaan muun muassa ranskalaisten tekemästä tutkimuksesta, jossa 19 lasta sai puhelimet käyttöönsä vuoden ajaksi. Nämä 11-12-vuotiaat lapset eivät olleet aikaisemmin käyttäneet kännykkää (mikä sinänsä on ihme!). Puhelimissa oli estetty online-sanakirjan ja ennakoivan tekstinsyötön käyttö, joten lapset olivat kielen suhteen ihan omillaan. Vuoden ajan he viestittelivät sydämensä kyllyydestä eli yhteensä 4542 viestiä, jotka sitten analysoitiin. Ja yllätys yllätys, lasten oikeinkirjoituksessa ei ollut tuona aikana tapahtunut minkäänlaista huononemista. Tästä innostuneena tutkijat tekivät reippaita johtopäätöksiä, kuten että puhelimella viestittely voisi olla koulussa oppimisen liittolainen, koska mitään vaaraa ei ole, että viestien kieli vaikuttaisi negatiivisesti oikeinkirjoitukseen. ”Kyllä lapset ja nuoret osaavat erottaa tilanteet toisistaan, milloin voi kirjoittaa whatsapp-kieltä ja milloin täytyy kirjoittaa korrektisti,” tuntui olevan tutkijoiden viesti. Näin varmaan jossain määrin onkin. Vain kapinoidakseen joku whatsappaa kouluaineessa.

SMS-kielen käyttäminen onkin varmasti monella tapaa kapinointia, niin kuin artikkeli väittää. Lapset ja nuoret haluavat tehdä pesäeroa vanhempiinsa ja edelliseen sukupolveen yleensäkin, halutaan luoda jotain ihan omaa, joka poikkeaa entisestä. Eivätkö muksut ole aina tehneet näin? Ennen kännyköitä ja internetiä läheteltiin paperilappusia, joissa oli kryptistä kieltä, outoja sanoja ja kuvioita sekä lyhenteitä, joita vain kaverit osasivat lukea. Jos lappu joutui vieraisiin käsiin, ei siitä ollut haittaa. Erona nykyiseen ”salakieleen” näitä menneiden aikojen kieliä käytettiin vain lyhyitä aikoja eikä edes päivittäin. Toiston aiheuttamaa voimistavaa vaikutusta ei tullut.

Juuri tuo toisto tässä asiassa hiukan huolestuttaa ja kallistaa oman mielipiteeni pois puhelinviestejä ihannoivien tutkijoiden hehkutuksesta. On helpompi olla samaa mieltä niiden tutkijoiden kanssa, jotka painottavat visuaalisen toiston vaikutusta. Jos päivittäin lukee ja kirjoittaa pitkiä aikoja virheellistä tekstiä, niin pakkohan sen on jollain tavalla vaikuttaa nuoreen ihmiseen, jonka oikeinkirjoitustaito on vasta muovautumassa. Ja jos vaikka kielellisesti lahjakkaat lapset onnistuisivatkin luovimaan whatsapp-karikkojen ohi vahingoittumatta, niin miten käy niiden lasten, joiden kielelliset valmiudet ovat heikommat ja jotka eivät oma-aloitteisesti lue kirjoja, joista saisi vastalääkettä viestittelykielelle?

On selvää, että eri oikopolut kielessä vaikuttavat eri tavoin. Väittäisin, että mitä kauempana erikoiskieli on oikeinkirjoituksesta, sitä vähemmän sillä on haitallisia vaikutuksia. Kirjainten korvaaminen numeroilla, kirjainyhdistelmien korvaaminen yhdellä kirjaimella (Onx Viljoo näkyny?) ja vokaaliton teksti eivät varsinaisesti hämärrä oikeinkirjoitusta, ne ovat enemmänkin sukua salakielelle. Mutta espanjankielisissä maissa on ihan syytäkin olla hiukan huolestunut siitä, kun nuoriso systemaattisesti jättää h-kirjaimet kirjoittamatta ja painomerkit pois sekä korvaa v:n b:llä (molemmat kirjaimet lausutaan samalla tavalla). Silloin liikutaan niin lähellä oikeinkirjoitusta, että raja pakostakin hämärtyy. H-kirjaintahan ei espanjan kielessä lausuta, joten vasta koulussa lapsi oppii ne sanat, joihin se ääntymätön h täytyy kirjoittaa. Sanat echo ja hecho tarkoittavat eri asiaa (ovat eri verbien – echar ja hacer – eri muotoja), vaikka ne lausutaankin samalla tavalla. Tällaisia virheitä ei edes tekstinkäsittelyohjelman oikoluku osaa korjata, vaan ne täytyy tietää itse. Hyvä ohjelma osaa kuitenkin auttaa useimpien painomerkkien sijoittamisessa oikeille paikoilleen, jos kirjoittaja osaa riittävästi kieltä arvatakseen, mistä se punainen ryppyviiva sanan alla voisi johtua. Mutta jos sana on oikeasti olemassa ”tilden” kanssa ja ilman sitä ja tarkoittaa eri asioita, silloin kirjoittaja voi olla pahassakin pulassa, koska ei saa viestiään perille. Tai viestin lukija voi joutua ihan väärään paikkaan, jos ei tiedä sanojen eroa. Tässä Real Academia Españolan Ortografía-twiitistä poimimani hauska esimerkki:
Bebés y mamás gratis. = Vauvat ja äidit ilmaiseksi.
Bebes y mamas gratis. = Juomat ja nisät ilmaiseksi.

Siinä voi ravintolan henkilökunta hiukan ihmetellä, kun sisään astelee ”vääränlaisia” asiakkaita. 🙂

Tähän on pakko lisätä yksi sivuraide. Suomen kielessä on ollut kautta aikojen ongelmana ”loppuhenkosten” kirjoittaminen. ”Annappa se kirja… Niimpä siinä sitten kävi… Minullekkin tuli ikävä sinua.” Kun sanoissa kerran kuuluvat nämä kirjaimet – ainakin puolittain – niin kirjoitetaanpa ne sinne. Tässä ei kuitenkaan ole tapahtunut muutosta viime aikoina suuntaan eikä toiseen. Nämä kirjoitusvirheet ovat klassikkoja suomen kielessä; ne varmaan häviävät vasta siinä vaiheessa, kun suomen kieli häviää.

Mutta asiaan palatakseni: ehkä ei ole syytä liialliseen huoleen. Kaikella on aikansa. Jo nyt on nähtävissä, kuinka 20 vuotta hymiöitä käyttäneet netin pioneerit ja konkarit ovat hylänneet nämä graafisen internetin ”hieroglyfit” vanhanaikaisina ja lapsellisina. So last season joissakin piireissä. Niinpä whatsapp-kielikin elää aikansa ja sitten sen syrjäyttää jokin toinen; viimeistään silloin, kun nyt whatsappaavan porukan omat lapset alkavat kapinoida vanhempiaan vastaan. Silloin voi peräti imperiumi tehdä vastaiskun ja kirjakielestä tulla Se juttu. Kävi miten kävi, kieli elää koko ajan, muuttuu ja luo nahkaansa; jokainen sukupolvi tuo siihen oman peukalonjälkensä. En minäkään kirjoita niin kuin isovanhempani kirjoittivat (luulenpa, että kirjoitan paremmin, vaikka teen virheitä – tahallisia ja tahattomia). Ja käytän hymiöitä silloin kun haluan – vaikka ne olisivat poissa muodista. 😉

Puhelinviestittely

Mainokset