Vilpittömasti suosittelen Hiltusen Pekkaa

Mikä silloin avuksi, kun flunssa lataa täyden laidallisen ja kaataa sänkyyn… tai sohvaan. Kun ei jaksa pitää kirjaa kädessä eikä silmiä auki? Kun olo on kaikin puolin kurja ja väsynyt, ei voi nukkua ja tarvitsisi jotain, mikä veisi ajatukset pois sairaasta olosta?

Vastaus on yksiselitteinen: mielenkiintoinen äänikirja. Sellaisen löysin iPadistäni kuin taivaan lahjan. Olin ladannut äänikirjan joskus syksyllä Elisa Kirjan alennusmyynnistä, maksanut siitä 3,50 €. Ajatellut, että ehkäpä tuollekin joskus käyttöä löytyy, vaikka itse lukemisprosessi – katseen ja ajatusten liikkuminen kirjainten, sanojen ja lauseiden kiemurtelevilla poluilla – on sen verran nautinnollista jo sinänsä, ettei siitä hevin halua luopua. Mutta joskus on pakko. Ainakin silloin kun silmät ovat niin väsyneet, etteivät jaksa pysyä auki kirvelemättä.

Pekka Hiltunen Vilpittömästi sinun

Pekka Hiltusen esikoisteos Vilpittömästi sinun (Gummerus 2011) nappasi otteeseen heti. Eikä pelkästään tekstin takia, vaan todella suuri osuus tässä koukuttavuudessa oli myös lukijalla näyttelijä Pinja Flinkillä, jonka ääni oli sympaattinen ja riittävän eloisa, jotta kuuntelijan oli helppo seurata tekstiä ja eri henkilöiden repliikkejä, ja josta puuttuivat kaikki ikävät maneerit. Niin siis kyhjötin kipeänä sohvannurkassa, iPad korvan juuressa ja annoin Hiltusen ja Flinkin johdattaa minut Lontooseen seuraamaan kahden mielenkiintoisen suomalaisen naisen elämää ja edesottamuksia.

Vilpittömästi sinun on luokiteltu dekkariksi tai psykologiseksi trilleriksi, mutta tämä kirja kaikessa jännittävyydessään on enemmän kuin dekkari. Se on Älyttömän Mielenkiintoinen Tarina. Jopa kohdat, joissa ei ollut mitään fyysistä jännittävyyttä, olivat kiinnostavan jännittäviä. Kirjasta ei oikeastaan haluaisi kertoa mitään, sillä luulen, että paras nautinto on lukea sitä niin kuin minä ”luin”: ilman mitään ennakko-odotuksia. Heittäytyä tarinan vietäväksi ja luottaa siihen, ettei kirjailija kompastele omiin jalkoihinsa.

Tässä kirjassa oli vain yksi huono puoli: jossain vaiheessa tuli eteen viimeinen lause ja kirjasta oli erottava.


Äänikirja voi tuottaa myös pettymyksen eikä tekniikka pelaa. Kun yritin kuunnella iPadiltä vuosi sitten lataamani espanjankielisen äänikirjan, niin sepäs ei enää auennutkaan. Siinä oli aina ollut hiukan eksoottinen käyttöliittymä, joka ilmeisesti iOS-päivitysten takia on jossain vaiheessa lakannut toimimasta. Tai sitten kirja jotenkin arvasi, että aioin käyttää sitä unilääkkeenä eikä suostunut alistumaan moiseen tehtävään. Mikä ihan oikein onkin! 😉

Mainokset