Meidän kesken

Joitakin vuosia sitten Espanjaa kohtasi syvä lama. Ihmisiä jäi työttömäksi, monet menettivät kotinsa, jotkut joutuivat kadulle, toisissa perheissä kolme sukupolvea eli isovanhempien pienillä eläketuloilla näiden pikkaraisissa asunnoissa. Laman keskellä syksyllä 2013 Espanjan televisiossa alkoi pyöriä jokaisena arkipäivänä Toñi Morenon juontama tosi-TV-sarja Entre todos, jossa kerättiin rahaa hädässä oleville. Sarjassa esiteltiin jonkin ihmisen tai perheen hädänalainen tilanne, ja sen jälkeen katsojat saivat lahjoittaa rahaa tälle ihmiselle ja myös soittaa studioon ja rupatella hetken aikaa sympaattisen Morenon kanssa. Rahaa kerättiin esimerkiksi, että perhe sai sairaalle lapselle kuntoutusta, nuori sai rahaa perustaakseen pienen yrityksen ja voidakseen elättää vanhempansa ja sisaruksena. Joku sai rahaa välttämättömään remonttiin, ettei olisi joutunut kadulle. Tarvittava summa – isompi tai pienempi – oli aina tarkoin määrätty ja laskettu; siihen pyrittiin ja se myös saavutettiin varmaankin aina, mikäli muistan oikein.

Seurasin suorana lähetettävää sarjaa usein; se tuli sopivasti alkuiltana päivällisen aikaan. Sanomattakin on selvää, että ohjelma oli liikuttava. Silmät kostuivat niin Morenolla kuin ruudun tälläkin puolella. Aina ohjelman alussa pelotti, että jos ihmiset eivät lahjoittaisikaan rahaa sillä kertaa, mutta se oli turha pelko. Lahjoittajia löytyi aina, ja monet heistä itsekin elivät tosi vaikeissa elämäntilanteissa, työttömänä ja sairaana, ja pyytelivät jopa anteeksi, kun eivät voineet lahjoittaa enempää kuin 50 euroa.

Almudena Grandesin kirja Los besos en el pan (Tusquets Editores 2015) kertoo fiktiivisesti tuosta lama-ajasta Espanjassa. Kirjassa on pieniä tarinoita madridilaisessa kaupunginosassa asuvista ihmisistä, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. On kolmen sukupolven perheitä, on yksinäisiä, pareja, on nuoria ja vanhempia, on maahanmuuttajia ja eri ammattien harjoittajia. Lama kouraisee näitäkin ihmisiä armottomasti. Palkkoja alennetaan, yrittäjät menettävät asiakkaitaan, koska ihmisillä ei ole enää varaa käydä esimerkiksi kampaajalla. Perhe menettää kotinsa, kun ei pysty lyhentämään velkojaan, ja asuu vallatussa talossa. Terveyskeskus uhataan lopettaa. Lapsilla on nälkä.

Lama tuo ihmisten elämään kaikkea ikävää, ja kirja voisi olla hyvinkin synkkä ja ankea, mutta eipäs se sitä olekaan. Kaikkien vastoinkäymisten keskellä kirjassa pilkottaa valonsäkeitä. Ihmiset eivät suostu luopumaan unelmistaan, vaan alkavat taistella eri tavoin. Opettaja tuo ruokaa nälkäisille oppilaille, isoäiti laittaa joulukuusen jo syksyllä ilahduttaakseen perhettään, kampaaja kerää ruokaa, jota lahjoittaa niille, joilla sitä ei ole. Kielitaidotonta maahanmuuttajaperhettä yritetään auttaa. Lapsille järjestetään ruokailu kesäloman ajaksi paikalliseen baariin. Terveysaseman puolesta järjestetään mielenosoitus.

Samalla tavalla kuin Entre todos -ohjelmasta myös tästä kirjasta jäi loppujen lopuksi hyvä mieli. Vaikka ihmiset kärvistelivät omassa elämässään ja lama potki heitä päähän, suurin osa heistä ei lannistunut ja säilytti inhimillisyytensä ja omista vaikeuksistaan huolimatta auttoi muita. Kirjassa on niin paljon henkilöitä, että siinä meni hiukan jo pyörälle päästään, mutta joitakin herkullisia ihmisiä jäi mieleen, niin kuin videopelejä menestyksekkäästi pelaava isoäiti.

Loppusanat:
Los besos en el pan -kirjaa ei ole valitettavasti suomennettu, mutta kirjastosta löysin tämän espanjankielisen alkuperäisteoksen. Almudena Grandes on tuottelias kirjailija, joka kirjoittaa myös kolumneja ja artikkeleja lehtiin. Entre todos -sarjasta kirjoitin tässä artikkelissa syksyllä 2013.

Välitämmehän me toisistamme!

Tämä teksti ei liity kirjoittamiseen eikä kirjoihin, ei toisiin maailmoihin eikä outoihin alieneihin. Tämä kertoo ihmisestä, inhimillisyydestä, välittämisestä ja auttamisesta. Tämä on niitä artikkeleita, jotka on vain ihan pakko kirjoittaa.

—————————

Espanjan televisiossa pyörii tosi-TV-sarja nimeltä Entre todos, joka koskettaa ja jonka sanomalla olisi paljon annettavaa koto-Suomessakin. Se on siitä harvinainen tosi-TV, ettei siinä juonitella eikä kieroilla, ei olla ilkeitä, ei puhuta pahaa selän takana eikä yritetä kampittaa toisia rahapotin saamiseksi.

Entre todos -sarjan formaatti on hyvin yksinkertainen. On ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja ihmisiä jotka haluavat auttaa. Ohjelma toimii paikkana, jossa nämä kaksi ryhmää voivat kohdata. Niin apua tarvitsevat kuin sitä antavat ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Ohjelma esittelee apua tarvitsevan elämäntilanteen, miksi hän ja hänen perheensä tarvitsevat apua ja mitä apua. Apua tarvitaan hyvin konkreettisiin asioihin, kuten rahaa vammaisen lapsen fysioterapiaan tai hoitosänkyyn, jotta isoäitiä voitaisiin hoitaa kotona. Tai pienen yrityksen perustamiseen, että voisi elättää perheensä. Tai yksinkertaisesti rahaa ruokaan lapsille. Kun avun tarvitsijan tilanne on näytetty, apua tarjoavat voivat soittaa studioon suorassa lähetyksessä. Sympaattinen juontaja Toñi Moreno kyselee hiukan soittajan omasta elämäntilanteesta ja kysyy sitten: Miten voit auttaa? Ja studioyleisö riemuitsee yhtä raikuvasti, olipa lahjoitus 50 tai 5000 euroa. Avuntarvitsija seuraa ohjelmaa toisesta studiosta ja saa tilaisuuden kiittää antajaa heti. He voivat vaihtaa keskenään muutaman sanankin. Monet auttajat sanovat avuntarvitsijalle kannustavia sanoja, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin raha-apu.

Ohjelmaa viedään eteenpäin espanjalaisella temperamentilla, puhutaan paljon ja nopeasti 🙂 huumori silmäkulmassa, nauretaan eikä kyyneleiltäkään vältytä, sillä onhan se koskettavaa, että täysin vieras ihminen toiselta puolelta maata välittää näin paljon. Ja monet lahjoittavat vähästään, kun näkevät, että toisella on akuutimpi hätä. Katsojankin silmä kostuu, kun 88-vuotias María lahjoittaa pienestä eläkkeestään 35 euroa joka kuukausi puolen vuoden ajan.

Entre todos -sarjaan jää helposti koukkuun. Ohjelma tuo esiin ihmisten hyvät puolet, sitä katsoessa tulee iloinen olo. Vaikka joka kerta pelkään, ettei soittoja tulekaan, niin aina niitä tulee. Ohjelmassa luotetaan siihen, että auttamisenhalu kuuluu ihmisen perusominaisuuksiin: kun näemme, että joku tarvitsee apua, auttaminen tulee selkärangasta. Entre todos -sarjan sanoma on, että ihmiset välittävät toisistaan ihan oikeasti. Miten se voisi näkyä arjessa? Miten oppisimme huomaamaan avun tarpeen ympärillämme ja ojentamaan auttavan käden niin kuin se olisi maailman luonnollisin asia? Sillä sitähän se on, eikö?

—————————-

Sarjaa voi seurata Suomessakin. Jos oma antenni ei rtve:n lähetyksiä lähetä, niin esim. iPadille on olemassa rtve:n ilmainen sovellus. Ohjelma tulee rtve:n kanavalla 1 maanantaista perjantaihin klo 17.15-19.15 Suomen aikaan.