Viileää juhannusta, haaleaa scifiä

(HUOM! Teksti sisältää juonispoilereita elokuvasta Europa Report ja ehkä hiukan myös Gravitystä.)

Kolean juhannuksen karkoittamiseksi ajattelin katsoa kuumaa scifiä, mutta aina ei saa sitä, mitä tilaa. Elokuva Europa Report osoittautui pettymykseksi, sillä se loppui siihen, mistä sen oikeastaan olisi pitänyt alkaa – scifin ystävän mielestä. 😉 Näin olen se ei juurikaan ehdi kurkottelemaan sen pidemmälle kuin joitakin viikkoja sitten katsomani Gravity.

Sekä Gravity että Europa Report kertovat avaruuslennosta. Gravity jää turvallisesti pyörimään maapallon kupeelle, mutta Europa reportissa tavoitellaan Jupiterin Europa-kuuta, minne myös päästään. Europa-kuuhan on jään peitossa, ja arvellaan, että jään alla on vettä ja siten suotuisat olosuhteet ainakin yksisoluisille eliöille. Tähän olettamukseen perustuu elokuvakin. Ryhmä astronautteja ja tutkijoita lähetetään tutkimaan Jupiterin kuuta, minne he myös pääsevät.

Europa-kuulle laskeutumisessa tulee ongelmia ja sitten kun alas asti päästään, siellä esiintyy outoja valoilmiöitä jään alla. Jäästä saadaan näyte, joka todistaa, että mikrobeja löytyy tältä Jupiterin pieneltä kylkiäiseltä. Vettä löytyy myös, jään alta, joka onkin oletettua ohuempaa. Yksi toisensa jälkeen astronautit kuolevat, mutta Europan kummallisuudet jäävät vain outojen valoilmiöiden tasolle, kunnes koko sukkula vajoaa jään läpi ja viimeinen henkiinjäänyt avaa ilmalukot, niin että viestintälaitteiden avulla voi näyttää, mitä Europan jäänalaisesta vedestä oikein löytyy. Viimeinen kuva ennen kuin sisään tunkeutuva vesi katkaisee sukkulan ja maan välisen yhteyden. Sitten ”täti” (maassa oleva avaruuslennon johtohahmo) tulee selittämään, kuinka astronautit uhrautuivat, jotta maapallolla saatiin tietää, että Europa-kuussa on vieläkin jännempää elämää kuin oltiin uskottu. Joo-o. Katsojalle nämä selitykset ovat laiha lohtu. Joskaan se viimeinen kuvakaan ei kauheasti innosta. Siinä on sellainen mekaanisen näköinen lonkeroeläin, jolla on valoja ”päässä”. Siitä tuli mieleen: tämähän on jo niin nähty. Missäkö? No, Matrixissä.

Siinä missä Gravity kertoo simppelin tarinan suoraviivaisesti A:sta Ö:hön, Europa Report kertoo melkein yhtä simppelin tarinan epäkronologisesti, hypellen sinne tänne, niin että katsojan täytyy pysyä valppaana ja hän saa pohdiskeltavakseen muun muassa, miten päähenkilöille lopulta käy, kuka selviää hengissä, kuka ei. Kieltämättä Europa Reportin käsittelytapa on mielenkiintoisempi, mutta Gravityn rehellinen intensiteetti pitää ehkä otteessaan paremmin kuin Europa Reportin käsikirjoituksessa, kuvauksessa ja leikkauspöydällä tehdyt kikkailut. Molemmissa kuitenkin on ansiokkaasti kuvattu avaruuslennon kiemuroita, jotka maallikon silmissä näyttävät hyvinkin aidoilta; ammattilainen tietenkin löytää näistäkin virheitä. 😉

Gravity ei ole scifielokuva eikä sitä sellaisena ole edes mainostettu. Europa Report sen sijaan on scifiä, mutta eikö siinä olisi voitu käyttää hieman mielikuvitustakin? Voisivatko scifielokuvien tekijät jo vähitellen ymmärtää, ettei siinä ole enää mitään niin kauhean ihmeellistä, että jotain ”hämärää” löydetään ja päähenkilöt tuijottavat kaukaisuuteen silmät ymmyrkäisinä ja huokailevat: Ooh, ihmeellistä! Varsinainen jännähän on vasta siinä, mitä sen löydön jälkeen tapahtuu, miten sen kanssa eletään ja miten se vaikuttaa ihmiskuntaan ja elämään. Siitä haluaisin nähdä elokuvia. Summa summarum: taas tuli niin maan kauhian ikävä Matrix 1:stä.

EDIT: Nyt itse asiassa huomasin, että Gravitystäkin mainitaan, että se olisi scifielokuva. 😯 Se sijoittuu avaruuteen, mutta ei se mitään scifiä ole, ei.

 

Mainokset