Tiovivon salaisuus

Syyskuisella Alicanten-reissulla opin muutamia uusia espanjankielisiä sanoja, pääasiassa ruokaan ja juomaan liittyviä. 🙂 Hauskin sana oli kuitenkin el tiovivo, jonka minulle opetti toinen matkakumppaneistani Tuire. Makustelimme tätä jännää sanaa ääneen kulkiessamme pitkin Alicanten rantakatua 30 asteen helteessä.

Eilen illalla sana pullahti esiin Carlos Ruiz Zafónin kirjasta, kuin vanha tuttu olisi köpsötellyt kadulla vastaan. Kirjassa Las luces de septiembre (Syyskuun valot) sana esiintyi seuraavanlaisessa lauseessa: ”El espejismo de lo que semejaba ser una pequeña cala entre las rocas flotaba a su alrededor como un tiovivo.” Ymmärtäisin tämän lauseen jotenkin näin: Kangastus, joka muistutti pientä merenlahtea kivien välissä, kellui hänen ympärillään kuin karuselli.” Pieni paljastus kirjan juonesta: teini-ikäiset Irene ja Ismael olivat selvinneet hengissä varmalta hukkumiskuolemalta ja makasivat puolitajuttomina rannalla. Silmät avatessaan Irene näki tämän heijastuman.

Niinpä, tiovivo on suomeksi siis karuselli. Mikä tästä sanasta tekee hauskan on se, että sana rakentuu kahdesta sanasta tio ja vivo. Kun heittää painomerkin i:n päälle tío, sana on suomeksi setä: tío vivo = setä elävä. Ja vielä korrektina suomennoksena: elävä setä. Toki sana tío tarkoittaa muutakin kuin setää; sitä voi käyttää vaikkapa kaverista tai henkilöstä, jolle on sattunut jotain hyvää tai huonoa. Elävä setä käynnistää kuitenkin mielikuvituksen. Pyörittikö setä karusellia? Oliko setä karusellissa, kun hevoset ennen vanhaan pyörittivät laitetta ja kun lapset näkivät laitteen ensimmäisen kerran? Vai nitisivätkö laitteen ratakset tiiiooooviiivooo tiiioooviiivooo… 😉

Lähdin tutkailemaan pikaisesti, löytyisikö Internetin pohjattomasta laarista tietoa tiovivo-sanasta, ja jotain sieltä löytyikin. Tarkkaa tietoa sanan alkuperästä ei ilmeisesti ole, mutta sanasta on kaksi tarinaa. Espanjalaisen kielitieteilijän Joan Corominesin (1905-1997) mukaan sanasta on Espanjassa dokumentaatioita 1800-luvun loppupuolelta asti, jolloin se voisi viitata ilmaisun la viveza del tío kautta henkilöön, joka sen keksi. (la viveza = elävyys, eloisuus; tarkkuus, terävyys; loisto)

Toinen – paljon hauskempi – ja hyvin laajalle levinnyt anekdootti puolestaan kertoo sanan tulleen tapauksesta, jossa yhtä karusellien omistajaa Esteban Fernándezia (toisen lähteen mukaan Esteban Méndez) oltiin hautaamassa 17.7.1834 Madridissa, kun ”kuollut” señor äkkiä pomppasikin elävänä pystyyn ja huusi:”¡Estoy vivo! ¡Estoy vivo!” (Olen elossa. Olen elossa. Tai: Olen elävä, olen elävä.). Tämä anekdootti ei kuitenkaan ole kovinkaan todennäköinen, sillä sanaa tiovivo käytetään myös Latinalaisessa Amerikassa, ja monet sen alueen maat olivat itsenäistyneet Espanjasta jo ennen vuotta 1834.

Tiovivo saa siis pitää syntyperänsä salaisuuden ihan itsellään. 🙂

———

Lähteet:
Espanjankielinen Wikipedia (tiovivo)
Microsiervos (tiovivo)
Carlos Ruiz Zafón: Las luces de septiembre (1995). Kirjaa ei tietääkseni ole suomennettu, mutta nimen suora käännös on Syyskuun valot. Jostain syystä englanninkielinen käännös on saanut nimekseen  The Watcher in the Shadows (linkkiä kannattaa klikata, sillä nuo brittien tekemät Ruiz Zafón -sivut ovat tosi hienot).
Santiago de la Torre Moral – Arja Hammela: Suomi – Espanja – Suomi -sanakirja (2008)
Hauska englannin- ja espanjankielinen Falsos amigos -kuriositeetti löytyy myös Wordreference.comissa.

Tiovivo Alicanten venesatamassa

Tiovivo Alicanten venesatamassa syyskuussa 2014

Mainokset

Alicante: runoja seinällä, sieniä kadulla

Syyskuun Alicanten-reissulla asuimme San Francisco kadun varrella, jota koristelivat kärpässienipatsaat. Korkeimmat patsaat olivat reilusti yli kolme metriä korkeita. Turistin näkökulmasta patsaat ovat hauskoja, mutta Alicantessa niistä – eli niihin uponneesta rahasta – on käyty varmaan vähintäänkin yhtä kiivasta polemiikkia kuin Turussa Kirjastosillasta. No, loistava maamerkki sienet joka tapauksessa ovat. Alicantessa käyneille kun sanoo, että asuimme sillä kadulla, jossa kasvoivat ne sienet, kuulija tietää heti paikan, vaikkei kadun nimeä muistaisikaan. Viikon aikana kadulle tuli työmaa, sienet ympäröitiin kaitein ja sienien juurella olevia laattoja (?) nakuteltiin irti. Taas uutta rahanmenoa alicantelaisille. Kuulostaa tutulta näin turkulaisittainkin…

Alicante ja sieni

San Francisco kadusta lähtee pieni sivukuja, josta pitäisi löytyä myös yksi geokätkö. Kävimme kurkistelemassa kätköä sitä kuitenkaan löytämättä. Itse kujanpätkä sen sijaan oli kivasti toteutettu, sillä talon seiniin oli kirjoitettu runoja. Muun muassa Alicanten ehkäpä tunnetuimman kirjailijan Gabriel Mirón runo löytyy täältä. Runoidea on mainio. Nykyisenä kännykkäkamera-aikana runot on helppo kuvata itselleen talteen ja lueskella niitä sitten kotimaassa kaikessa rauhassa. Hiukan huvittavaa näissä runoissa on Alicanten estoton ylistys, mutta sallittakoon tämä. 😉 Runot ovat kauniisti kehystettykin!

Alicante: Gabriel Mirón runo

Alicante: runoja seinällä

Runokuja päättyi värikkääseen seinään, jonne tavallisten kaduntallaajien oli ollut mahdollista laittaa omia tuotoksiaan ohikulkijoiden iloksi. Yllättävän vähän tuolla oli graffititöherryksiä, ei oikeastaan töherryksiä lainkaan, vaan tekstinpätkiä ja sanoja hieman isommalla fontilla. 😀 Mutta myös ihan fiksuja aforismeja, jotka antoivat ajattelemisen aihetta kotimatkallekin.

Alicante: runoja muurissa

Loppujuttu:

Luin uusimmasta Tivi-lehdestä (joo, Tietokone-lehti on nyt Tivi), kuinka suomalainen yritys Modti kehittelee älykästä ainetta, älymetallia, joka liikkuu ja voi muuttaa muotoaan sekunnissa. Markkinoille tämä nerokkuus olisi tulossa parin vuoden sisällä. Oikeasti elämme tällä hetkellä scifiä toteen laajalla rintamalla, mutta kun katson omaa kotikaupunkiani Turkua, niin elämme yhä sitä aikaa (60-luku? 70-luku?), jonka ansiosta keskusta on monin paikoin tylsä ja luotaantyöntävä. Tänne tarvittaisiin jotain piristystä. Runoja seinille tai miksei myös raikkaita luonnonkasveja, jotain mikä piristäisi pitkänä, synkkänä aikana ja josta olisi iloa silmälle ja mielelle. Pienin varoin saataisiin ihan uutta ilmettä. Joo, harmaiden muuntajapömpelien maalaus on ollut kiva idea ja pari muutakin kaupunkitaideteosta (Kupittaan puiston kyljessä oleva keramiikkiteos). Mutta ei kai sen tarvitse tähän jäädä!