Varo, suomen kieli – ketä tulee!

Aika muuttuu ja kieli sen mukana. Joidenkin mielestä kieli kehittyy ja sitä täytyykin kehittää, koska elämäkään ei pysy jähmettyneenä tiettyyn kaavaan. Joidenkin mielestä taas usein mennään huonompaan suuntaan, kun hyväksytään yleiskieleen puhekielen ilmauksia, jotka ovat kielioppisääntöjen vastaisia.

Lähes 20 vuotta sitten yleiskieleen hyväksyttiin montaa-sana. Ennen hyväksymistä punakynä olisi raapaissut paperille syvän paheksuvan pukin ja suomenopettaja olisi vähintäänkin puhissut kiukusta, jos oppilas olisi ylioppilaskirjoituksessa kirjoittanut, että ”asiasta ollaan montaa mieltä”. Läntisessä Suomessa tätä kaksoispartitiivia oli käytetty puhekielessä jo monen sukupolven ajan, mutta itäisten murteiden käyttäjille muoto oli oudompi, korvaan ikävästi särähtävä. Vastustajien oli vaikea ymmärtää, miksi sääntöön tehtiin tällainen poikkeus. Omassa kirjoittajaporukassanikin tuolloin puhistiin asiasta kauan ja hartaasti. Kirjoittaja voi toki edelleen käyttää pelkkää monta-sanaa, mutta joissakin tilanteissa monta ja montaa ilmaisevat hiukan eri asiaa, kuten Kotusin sivuilta käy ilmi. Ja kumma kyllä myös korvakin tekee nykyään eron esimerkiksi näiden lauseiden välillä, eikö vain: ”hän luki monta kirjaa” tai ”hän luki montaa kirjaa”. Edellisessä hän luki kirjat kannesta kanteen, jälkimmäisessä emme tiedä, saiko hän yhtäkään loppuun asti luettua. Jälkimmäisestä tulee minulle myös mielikuva, että hän luki niitä kirjoja yhtä aikaa.

Viime päivinä ihmisiä on puhuttanut viralliseen suomen kieleen tullut uusi muutos. Nyt saa alkaa käyttämään tätä ilmausta, jos haluaa, enää se ei ole virheellistä suomen kieltä. Suurelle osalle suomalaisia alkaa satamaan -ilmaisun ”laillistaminen” ei tuo mitään uutta, koska he eivät ole edes tienneet sen olevan virheellistä, sen verran yleisesti se on ollut käytössä jo vuosikymmeniä lehdissä ja muissakin medioissa, Internetistä puhumattakaan. Tämäkin ilmaus on levinnyt yleiseen käyttöön läntisestä Suomesta, kun taas itäpuolella on käytössä ollut alkaa tehdä -muoto. Omassa korvassani alkaa tehdä on kaunista suomea ja alkaa tekemään lepsumpaa ja löysempää lällärikieltä. Jatkossakin siis alan tehdä yhtä vaivattomasti niin kirjoitetussa kuin puhutussa kielessäni; muut saavat käyttää sitä, mikä heistä tuntuu luontevalta; lauseen merkityshän ei muutu siitä, kumpaa muotoa käytetään.

Kielen laimennukselta eivät ole säästyneet muutkaan kielet. Espanjan kielessä esimerkiksi on suuntauksena heivata turhat painomerkit. Kovin syvällisesti en tätä aihetta tunne, mutta yksi tapaus aiheutti minulle muutaman harmaan hiuksen lisää. Espanjan kielessä on kaksi sanaa solo ja sólo, jotka tarkoittavat kuitenkin eri asiaa. Lyhykäisyydessään solo tarkoittaa yksin ja sólo taas on lyhennys sanasta solamente ja tarkoittaa vain. Minun oli tosi vaikea muistaa, kumpaan solo-sanaan se painomerkki tuli ja kumman o-kirjaimen päälle. Kun lopulta sain tämän taottua kallooni, kävi ilmi, ettei solossa enää ”heittomerkkiä” tarvita. RAE  (Real Academia Española) suuressa viisaudessaan oli päättänyt jo muutama vuosi sitten, että kyllä asiayhteydestä selviää ilman painomerkkiäkin kummasta sanasta on kyse. Vierasmaalaisena opiskelijana kuitenkin toivon, ettei kaikista painomerkeistä tulla luopumaan elinaikanani; ne helpottavat kielen puhumista, auttavat löytämään vieraalle kielelle oikean rytmin. Solo-tapauksessa merkkiä ei kuitenkaan tässä mielessä tarvita, sillä paino on siinä joka tapauksessa – perussäännön mukaan – ensimmäisellä tavulla. Mutta monet espanjankieliset kirjoittajat, niin kirjoissa kuin lehdissä, käyttävät edelleen painomerkkiä sólo-sanassa vain-merkityksessä. Itse taas mieluiten käytän sanaa solamente, koska se on niin kaunis. Kuin puronsolinaa lempeänä kesäiltana. 🙂

Ketä tuli? Miten käy suomen kielen?

Mutta missä on raja näille myönnytyksille? Vai eikö missään? Voidaanko yleiskieleen ottaa puhtaasti murteellisia ilmaisuja, jos niitä puhuu riittävän moni ja ne ovat muillekin ymmärrettäviä? Ajatellaanpa täällä Turun seudulla puhuttuja ketä-ilmaisuja: ketä tuli, ketä osaa tehdä tämän, ketä ei ole vielä saanut paperia jne. Ketä-ilmaus on erittäin voimallinen, sitä voi vastustaa vain kovalla tahdonvoimalla (olen vastustanut sitä yli 40 vuotta ja vieläkin ottaa koville). Ne onnettomat maahanmuuttajat, jotka ovat joutuneet asettumaan tähän maankolkkaan, oppivat ketä-ilmauksen takuuvarmasti ennen kuin osaavat edes auttavasti suomen kieltä. Eivätkä turvassa ole suomalaisetkaan muualta tulleet: ketä-ilmaus on niin söpö, että varsinkin nuoret ja lapset oppivat sen muutamassa viikossa. Ja muutamassa vuodessa heidän on enää vaikea ”kuulla” ilmauksen virheellisyyttä, elleivät ole erityisesti tekemisissä yleiskielen kanssa.

Entä miten yleiskieleen vaikuttaa muiden maiden kielet? Jo nyt suuri osa suomalaisista on unohtanut suomen kielen yhdyssanasäännöt, englannin kielen säännöt on niin paljon mukavammat käyttää. Kun tarpeeksi moni suomalainen on unohtanut nuo säännöt, voidaanko yleiskieleemme ottaa englannin säännöt, ettei ihmisten tarvitsisi rasittaa pientä päätään ikävillä säännöillä?

Jos yleiskieleen hyväksytään säännöttömyys, pystyykö korva enää erottamaan, milloin sanoma jää vastaanottajalle epäselväksi? Auttavatko säännöt meitä hahmottamaan  kielen rakenteita silloinkin, kun emme ymmärrä sääntöjen merkitystä?  Voiko joskus tulevaisuudessa tulla sellainen tilanne, että kauniin, täsmällisen ja selkeän kielen kirjoittaminen jää pelkästään kirjailijoiden harteille? Ja kuinka kauan heidän hartiansa kestävät yleistä painetta? Ja onko hyvällä kielellä ylipäätään mitään väliä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.