Vapaana kuin lintu Internetissä

Vielä 15 vuotta sitten Internet oli aika pieni paikka. Tarjontaa oli toki jo moneen makuun, mutta enimmäkseen aika kului surffaillen sivulta toiselle ja etsien uusia mielenkiintoisia asioita hitaalla yhteydellä, joka töksäytti näytölle liiankin usein viestin The server could be down or busy.

Nykyään monet ovat jämähtäneet tuttuihin nettikuvioihin. Tsekataan Facebook ja lukaistaan tutut blogit (mieluiten RSS-syötteiden avulla), selataan tietyt keskustelupalstat, luetaan tuttu verkkolehti, tehdään nettiostoksia aina samassa webshopissa, pelataan samaa peliä tutulla pelisivustolla, katsotaan kavereiden lähettämät YouTube-linkit ja Areenasta ohjelmat, joita ei ole ehtinyt katsoa TV:stä. Vapaamuotoisesti ajelehtivaan ”surhvoomiseen” ei jää enää aikaa, koska ”täytyy tsekata”-paikkoja on niin paljon.

Luulin kadottaneeni kokonaan taidon liikkua vapaasti netissä, mutta sitten unhoon painunut kyky löytyi yllättävää kautta. Espanjan kieltä opiskellessa ja varsinkin Plan-kummitytölleni espanjaksi kirjoittaessani eteen on tullut usein tilanne, ettei oppi- ja sanakirjoista löydy vastausta, millainen fraasi jossain tietyssä kohdassa tekstiä olisi oikein. Niinpä olen lähtenyt googlailemaan fraaseja ja katsomaan, millaisia tuloksia haut kaivavat esiin netin pohjattomasta tietolaarista. Suoraa ja selvää vastausta pulmaani olen harvoin saanut, vaikka olenkin törmännyt sattumalta moniin espanjankielisiin sanoihin (ja sanontoihin), joista paksulla sanakirjallani ei ole aavistustakaan. (Esimerkiksi sanalla bitácora ei ole tekemistä Pythagoraan lauseen kanssa, vaan se tarkoittaa blogia… ja paria muutakin asiaa.) Etsiessäni jotain fraasia olen surffaillut yhdelle sivulle, sieltä jotain linkkiä eteenpäin ja sieltä taas eteenpäin mielenkiintoisten asioiden perässä. Aallonharjalta toiselle löytöretkeillen ja täysin unohtaen, mitä alun alkaen olin hakemassa. Monia jännittäviä sivuja, tarinoita ja ihmisiä on noussut näytölleni netin syövereistä. Löytämisenilo on ollut lähes yhtä suuri kuin 15 vuotta sitten.

Olen oppinut myös yhden asian. Laitan löytämiäni jänniä sivuja enää hyvin harvoin kirjanmerkkeihin (tosin listani on jo nyt kilometrin mittainen eikä siitä mitään enää löydäkään). En kuormita itseäni uusilla ”täytyy tsekata”-paikoilla, jotta minulla olisi edelleen tilaa ja ennen kaikkea aikaa löytää uusia asioita. Sillä aikaahan tähän touhuun menee. Siksi teen sitä vain viikonloppuisin. Viime viikolla espanjanopettajamme kysyi, kuinka monta tuntia käytämme viikossa espanjan opiskeluun. Mietin ankarasti, mutten osannut vastata, sillä missä menee preteriti-taivutusten päähänpänttäämisen ja espanjankielisillä sivuilla surffaamisen raja. Onko sarjakuvan lukeminen espanjaksi vakavaa opiskelua vai huvia? Entä bitácorien lukeminen? Tarvitaanko tällaista rajaa?

 

Piedra que corre sí que coge moho

Piedra que corre sí que coge moho - blogi netissä

Suosittelen jokaiselle, että silloin tällöin kannattaa mielen virkistykseksi surffailla netissä täysin päämäärättömästi ja ilman mitään tavoitteita. Netti on pullollaan ihmeellisiä ja hauskoja asioita. (Tänään olen lukenut erään Perusta kotoisin olevan naisen blogia ja nauraa hykerrellyt. Bloggaaja on naimisissa suomalaisen kanssa ja kirjoittaa tosi hauskasti mm. miltä jotkut nimet kuulostavat tai mitä ne tarkoittavat eri kielissä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.