Puhdistava lukukokemus

Sofi Oksasen Puhdistus-kirjasta on varmaan sanottu kaikki mahdollinen ja mahdoton, mutten voi minäkään olla lusikoimatta tätä soppaa.

Kirja jäi lukematta tuoreeltaan, koska arvelin sen olevan liian rankka silloiseen mielentilaani. Ja sitten sen lukeminen tallaantui jonnekin elämän kavioiden nostattaman maantiepölyn alle. Joulupukki kuitenkin tiesi, etten ollut sitä lukenut, ja päätteli, että nyt oli tämän kirjan aika elämässäni. Hyvin päätelty, joulupukki!

Aloitin kirjan lukemisen heti joulupäivänä ja luin sitä joka päivä, niin että viimeiselle sivulle pääsin alle viikossa, ja koko tuon ajan kirja oli mielessä taustalla jatkuvasti. Tällainen lukutyyli tämän kirjan kanssa oli varmasti oikea ratkaisu, vaikkei se ollutkaan vapaaehtoinen, sillä kirja oikeasti pakotti lukemaan itseään, sitä oli tosi vaikea laittaa syrjään. Espanjan kielen kertaaminenkin jäi täysin tämän kirjan jalkoihin.

Siinä arvauksessa, että kirja olisi rankka, olin ollut oikeassa. Kirja tosiaan kertoo rankoista asioista realistisen pikkutarkasti. Siksi en lähtisi suosittelemaan kirjaa ihmiselle, jolla muutenkin on rankkaa tai joka on alamaissa. Muille sen sijaan kirjaa voin suositella.

Harvoin lukijaa hemmotellaan tällaisella täydellisellä paketilla. Kirjassa tuntuu kaikki olevan kohdallaan ja tasapainossa. Se on älykäs ja silti täynnä tunnetta, tunneälykäs kirja siis. Siinä on historiaa, jännitystä ja kiehtovaa tarinaa. Kirjan rakenne – ajalliset siirtymät – on luontevasti ja mielenkiintoisesti toteutettu, eikä silmiin osunut montakaan yksioikoista cliffhangeria (jotka nykyään tuppaavat lähinnä vain ärsyttämään).

Ihmiset ovat kokonaisia hyvine ja huonoine puolineen. Itsensä, kohtalonsa,  historiallisten tapahtumien ja yhteiskunnan muovaamia. On herkullista ja suorastaan järkyttävää, miten pikkutarkan älykkäästi ja psykologisen tarkkanäköisesti Oksanen kuvaa henkilöitään sisältä päin. Ja vaikka pikkutarkkuutta riittää, se ei ole itsetarkoitus, se vie eteenpäin; lukija tuntee selkäytimessään, että jokaisella yksityiskohdalla todella on jokin merkitys. Huikeita pikkuoivalluksia kirja tarjoaakin tarkkanäköiselle. (Tässä tulee väkisin verranneeksi Puhdistusta Nenäpäivään, jonka yksityiskohtaiseen kielenpyörittelyyn – niin hauskaa ja nokkelaa kuin se onkin – lukija tuntee tuon tuostakin hukkuvansa.)

Kirjan luettuani tunsin menneeni tehopesun läpi. Sanapölinä omassa päässä hiljeni. Tosiaankin, kieli voi olla näin puhdasta, tarkoituksenmukaista, kaunista ja täynnä elämää kuin Oksanen kieli on. Miten kirjoittaa kieltä, joka ei väsytä lukijaa? Niin että vaikka kuinka paljon sitä lukisi, niin koko ajan lukijan mieli pysyy virkeänä ikään kuin saisi juodakseen raikasta vettä – ei liikaa, ei liian vähän, vaan juuri sen verran kuin tarvitsee. Ihmeellistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.