Juurihoidossakin enemmän 3D:tä kuin 3D-elokuvassa

Uudenuutukaisen vuoden toisena päivänä tuli korkattua 3D-elokuva. Kovin suuria odotuksia en tälle tekniikalle ollut etukäteen asettanut, joten korkealta en pudonnut, mutta silti täytyy ihmetellä, miksi tällaista nuhjausta edes viitsitään tehdä. Seuraavan päivän juurihoidossakin oli enemmän 3D:tä ja scifiä kuin elokuvateatterin 3D-elämyksessä. Onhan juurihoitomikroskoopissa scifimäisen sininen valo ja 3D:tä tehokkain kauhuefektein kerrakseen siinä, kun lääkäri työntää viiden sentin porapiikin hampaaseen, jurskuttaa sillä eikä se silti tule alaleuasta läpi (ellei olisi sattunut imelästi, kun pora osui kanavan pohjaan, olisinkin luullut, että hampaassa on joko musta aukko, madonreikä tai ovi rinnakkaistodellisuuteen).

3D-leffaksi olimme valinneet uusimman Narnian eli Prinssi Caspian matkustaa maailman ääriin. Vaikkei se Velhon ja leijonan tasolle yltänytkään, niin sen verran kelpo leffa se kuitenkin oli, ettei olisi ansainnut 3D-häsläystä. 3D-lasit ensinnäkin olivat silmälasipäiselle hankala yhdistelmä; niiden asentoa sai tuon tuostakin korjata eivätkä ne siltikään istuneet päähän kunnolla. Koin ne myös turhan painaviksi. Olisinkin ottanut ne kokonaan pois, jos elokuvaa olisi voinut seurata ilman. Ennen leffaa näytetyissä trailereissa 3D tuntui. Piirroshahmot irtosivat valkokankaasta ja tekivät hyökkäyksiä katsomoon kovan metakan säestäminä. Kokemus oli luonnoton ja hiukan rasittava. Itse leffassa kolmas ulottuvuus ei tuonut mitään elämyksellistä lisää; elokuva olisi toiminut vallan mainiosti ilman teknistä temppuiluakin, ehkä paremminkin. Lähinnä 3D:n huomasi siitä, että käännösteksti tuntui olevan irti valkokankaasta, sen edessä, ja parissa kohdassa vesi tuntui loiskuvan katsomoon. Mutta muuten 3D-elokuva jäi paljon kalpeammaksi kokemukseksi kuin lapsuuden View-Master-laitteella katsotut liikkumattomat 3D-kuvat Mikki Hiiren ja Aku Ankan seikkailuista. Ja siitä on sentään jo monta kymmentä vuotta! Yhtään ei tässä siis olla menty eteenpäin. View-Master sitä paitsi pelittää yhä.

Narnia - Prinssi Caspian matkustaa maailman ääriin.

Eustace, Reepicheep, Edmund, Lucy, Caspian ja Aslan

Ehkä tämä kömpelöin lasein sählääminen on vain vaihe, jonka läpi on rämmittävä, jotta päästään seuraavaan vaiheeseen. Siellä meitä saattaa odottaa tekniikka, jonka avulla voimme kokea olevamme elokuvan sisällä. Nyt jo on olemassa kokeiluasteella paljon huikeampaa tekniikkaa, jonka rinnalla kumisankaiset 3D-lasit ovat kivikautista roinaa. Toivottavasti uudessa tekniikassa otetaan silmien lisäksi huomioon myös korvat, sillä vaikka Narnia on lähinnä varhaisnuorille suunnattu elokuva, ääni oli jälleen kerran älyttömän kovalla, päälle käyvä. Ihan kuin näytäntö olisi tarkoitettu kuulolaitteensa kotiin unohtaneille eläkeläisille. (Ei me nyt vielä niin vanhoja olla!)

Narniasta on sanottava, että efektein henkiin herätetyt eläimet valloittivat jälleen. He ovat sympaattisia ja älykkäitä. Ihmiset heidän rinnallaan ovat kovin verettömiä, etten sanoisi statisteja. Olen aina ollut heikkona leijoniin ja susiin, mutta Narnian jälkeen alan pikkuhiljaa lämmetä myös rotille (kiitos Reepicheepin).

Reepicheep

Reepicheep - symppis rotta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.